Sydänsairaalassa

Olipa tässä vierailu Sydänsairaalassa. Hengästymisen, liiallisen hikoamisen ja väsymisen takia sain lähetteen varjoainetutkimukseen. Pallolaajennuksista on kulunut seitsemän vuotta. Tällä kertaa katetri onnistui pääsemään ranteesta perille asti. Ei löytynyt toimenpiteitä vaativia tukoksia, Luojan kiitos. Vähän jäi kaivertamaan lääkärin lausuma epätarkoista kuvista, mutta mittari kertoi vain lievästä kaventumisesta. Kuusi tuntia olin sairaalassa. Piti odotella verenvuodon tyrehtymistä sisäänmenolaskimosta ja varoa rasittamasta kättä jälkeenpäin.  Kahvitarjotin tuotiin eteen lähtöä odotellessa. 

Edellisen operaation kaltaisia komplikaatioita ei ole ilmennyt. Uutta oli kolmen alueen yhteinen konsepti sydänsairaala sekä OmaSydän- sovellus, jonka kautta asiointi sujui kätevästi ja jatkoakin on. Kyllä siinä aina jotakin pysäyttävää on, kun käydään sydämessä. 

Vastausta liikkumisongelmiin ei tässä löytynyt.Terveyskeskuksessa hoitaja kertoi, että hänellä on samanlaista ongelmaa. Kun hän valittaa sitä työkavereilleen, nämä sanovat: -Sulla on huono kunto. Kai minullakin on. Kuntosalille pääsisin helposti ja halvalla uimahallin yhteydessä, mutta se ei tahdo  huvittaa. Vesijumpassa käyn mielelläni eikä siellä edes hengästy niinkuin kävellessä. Kun lihaskato alkaa kolmenkympin jälkeen ja viidenkympin jälkeen kato alkaa kiihtyä prosentista useaan prosenttiin vuodessa, on sitä tässä iässä tapahtunut jo merkittävästi. Vaikka liikun päivittäin, on voimaharjoittelu ollut olematonta. Statiinit voivat myös aiheuttaa lihasheikkoutta ja kipuja.

-Eihän sitä tämänikäiset muorit ennenvanhaan muuta tehneet kuin nousivat välillä sängynlairalle istumaan, sanoi ystäväni. Vähän enemmän toivoisi tässä vielä.