tiistai 12. marraskuuta 2024

Unelias päivä

Hiljaisen harmaita marraspäiviä. Lyhyt ja himmeä on päivänvalon aika, pimeä tulee pian. Lyhtykynttilä syttyy parvekkeella jo neljältä.  Olo on usein unelias, kuin nukkuneen rukous. Nukun päiväunet. On suorastaan suloista oikaista lounaan jälkeen sohvalle, vetää villashaali päälle ja jättää äänikirja juttelemaan unisaatteeksi. Jos on nukkunut pitempään kuin hetken, olo on tokkurainen. Nukkumaan menoaikaan melkein virkistyn, puuhaan jotain, lykkään nukkumaan menoa kuin lapsi. Katselen  parvekkeelta vastapäisen kerrostalon ikkunoita. Osa ikkunoista pimenee jo kahdeksan jälkeen, ennen kymmentä ovat kaikki ikäihmiset sammuttaneet valonsa.

Kaihikin himmentää näkymiä, mutta julkisen puolen leikkaukseen pääsy ei ole ajankohtainen. Uusilla laseilla näen vielä melko hyvin, kun lopulta päätin hankkia ne. Tuli kahdet lasit taittokorjauksin hintaan 1500€, mutta yksiä ei saa puolitetulla hinnalla. Loppuelämän lasit uskoakseni, siniset ja punaiset. Loppuelämän tavarat lie jo muutoinkin liki hankittu. Eikö ole kumma, ettei tämä toistuva ajatus hätkäytä sen kummemmin. 

Viikot kulkevat, dosetin täyttö on ajan mittana. Tekemiset ovat pienentyneet, mutta sitä ei juuri huomaa,  jos voi elellä oman mittansa mukaan. Tämänkin iän parasta on oma hyvä arki. Jokin pieni suunnitelma ilona, vaikka käsillä tehtävä joululahja. On onni, jos niin saa rauhassa elellä. Miljoonat ihmiset, joukossa vanhuksia, ovat joutuneet jättämään kotinsa ja ovat tällä hetkellä pakolaisreiteillä turvaa etsimässä.


5 kommenttia:

  1. Omakin kokemus on, kuten sanot: parasta on oma hyvä arki.
    Ei tarvita tulemisten, menemisten ja tapahtumien virtaa eikä erityisiä aikaansaannoksiakaan nauttiakseen elämästä. Sekin on nautinto, että selviää oleellisesta itse (ja kykenee olemaan toiselle iloksi ja avuksi) siinä arjessa.
    *Ellinoora

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun jokin muutos, kuten sairaus kaikkine seurauksineen, uhkaa, nousee tavallisen arjen arvo mieleen.

      Poista
  2. Hyviä ajatuksia molemmilta. Tavallisesta arjesta en aina voi itse nauttia kun laitan itselleni vaatimuksia. Nytkin jo paineita joulun suhteen. Ei tälle luonteelle oikein mitään voi. Osaan toki laiskotellakin mutta jotenkin tuo joulun aika vähän ahdistaa t. toinen annikki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kullakin lienee oma hyvä arkensa, aktiivisempi tai rauhallisempi, luonteen ja terveydentilan ja elämäntilanteen mukaan. Siitä suistaa pois sairastuminen tai jokin muu kriisi. Paluu omaan arkeen nousee silloin toiveeksi. Jouluvalmistelut, vaikka ovat enimmäkseen mieluisia, tuottavat usein stressiä, kun ne vaativat ylimääräistä. Minä olen nyt ensi kertaa ehdottanut selvää jakamista.

      Poista
  3. Just se ylimääräinen!! 🥴🫣

    VastaaPoista