Neljäs portti

Seurailen ikääntyvän itseni, tavallisen ihmisen, päiviä kohti neljättä ikää juuri tästä näkökulmasta koettuna. Nuorempien tekemät vanhuuskuvaukset ovat aika toisenlaisia. Terveydentila määrittää ikävaiheen kokemusta enemmän kuin vuodet, mutta väistämätön osuus vuosillakin on. Tulevaisuutta ei voi tuntea missään iässä, mutta nyt tietää, ettei sitä ole pitkään. Aina voi löytää jotain kaunista ja mieltä ilahduttavaa, kun etsii.

▼
torstai 30. kesäkuuta 2022

Tyhjät ikkunat

›
-Minä katsoin ikkunasta ja toivoin, että kääntyisit lenkiltäsi pihaan, sanoi iäkäs, yhdeksääkymmentä läheneviä vuosia elävä naap...
perjantai 24. kesäkuuta 2022

Lempeätä mittumaaria!

›
  Juhannusaaton aamu. Koirat rauhoittuivat vielä jatko-unille sänkyni viereen, pikkukoirakin. Musta koira, joka on kuin ihmisen...
torstai 16. kesäkuuta 2022

Mummana

›
Varsinkin aiempina eläkevuosina kaipasin usein enemmän merkitystä ja vastuita elämääni. Nyt saan muutaman päivän ajan olla vastu...
lauantai 11. kesäkuuta 2022

Pahalta tuntuu

›
          Tammentaimi on  kasvanut nyt  toistakymmentä vuotta. Se  voi elää satoja vuosia. Mitä se ehtii    näkemään?  Ihminen e...
2 kommenttia:
tiistai 7. kesäkuuta 2022

Kuin pyhä

›
Eikö nyt ole sunnuntai, tai lauantai, edes perjantai? Ei ole, tiedän kyllä, että on tiistai. Miten aina vain tuntuu sunnuntailta...
2 kommenttia:
sunnuntai 5. kesäkuuta 2022

Yrttikuuri

›
Jo taas tuntuu vähän kesäisemmältä. Parhaimmillaan on maaseudulla horta eli villiyrtit, nokkonen, voikukka, kuusenkerkkä, horsma...
2 kommenttia:
perjantai 3. kesäkuuta 2022

Sääriippuvainen

›
Taasko sataa? Juuri aurinko pilkisti, mutta taas päivä pimeni ja vettä tulee. Aioin lähteä ulos, mutta eipä nytkään. Lätäkön pin...
2 kommenttia:
‹
›
Etusivu
Näytä internetversio

Tietoja minusta

Annikki
Kolmas portti- blogi saatteli minut eläkeportin läpi uuteen maastoon ja sen haasteisiin. Mumman raitamatto-blogi seuraili tämän yhden ikääntyvän ihmisen sopeutumista eläkepäiviin ja pyrkimystä sisäiseen rauhaan ja eheyteen. Kun tärkeimmät ihmiset ja asiat ovat olemassa, on eläkeaika aivan elämän parasta aikaa. Menetysten jälkeen alkaa toisenlainen ja toisenvärinen kudos, surun himmeä silkki, jossa joskus värillinen valo läikähtää. Mummanpesässä kerron elämän ja asumisen muutoksista yksin jäämisen jälkeen. Sairaudet ja ikääntyminen muuttavat olemisen perusehtoja. Jokaiseen tähänastiseen blogiin on elämä sisällyttänyt läheisten ihmisten menetyksiä. Neljännestä portista näkyy elämän viimeisten vuosien aika. Kirjoittelen ajatuksella, että yksityinen on yleistä.
Tarkastele profiilia
Sisällön tarjoaa Blogger.