Neljäs portti

Seurailen ikääntyvän itseni, tavallisen ihmisen, päiviä kohti neljättä ikää juuri tästä näkökulmasta koettuna. Nuorempien tekemät vanhuuskuvaukset ovat aika toisenlaisia. Terveydentila määrittää ikävaiheen kokemusta enemmän kuin vuodet, mutta väistämätön osuus vuosillakin on. Tulevaisuutta ei voi tuntea missään iässä, mutta nyt tietää, ettei sitä ole pitkään. Aina voi löytää jotain kaunista ja mieltä ilahduttavaa, kun etsii.

▼
tiistai 26. heinäkuuta 2022

Tämän kesän mustikat

›
Monesti olen jo ajatellut, että kauankohan vielä onnistuvat nämä Torppakesät pihanhoitoineen ja marjakausineen. Nyt se ajatus on...
4 kommenttia:
maanantai 18. heinäkuuta 2022

Yksinäni taas

›
Kiitos huolehtivista yhteydenotoista, kun viimeksi valitin huonoa oloani. Sitä oloa jatkunut koko viikon. Sellainen vaikuttaa el...
torstai 14. heinäkuuta 2022

Juhlakauden loppu

›
En tiedä, ylitinkö voimani vai mikä tuli, mutta nyt on koko viikon ollut niin väsynyt ja pahoinvoiva olo, ettei koskaan. Olihan ...
2 kommenttia:
keskiviikko 6. heinäkuuta 2022

Runon ja suven päivä

›
Vietän tätä päivää Pirkanmaalla tutulla saarimökillä. Ehdin eilen vielä suviseen säähän ja 24-asteiseen järveen. Yön sateen jälk...
sunnuntai 3. heinäkuuta 2022

Lohduksi toisillemme

›
Vilvoittava tuulen henkäys oli kaivattu asia Joensuun helteisillä herättäjäjuhlilla. Se vain ilmeni harvoin, toteutui lähinnä vi...
torstai 30. kesäkuuta 2022

Tyhjät ikkunat

›
-Minä katsoin ikkunasta ja toivoin, että kääntyisit lenkiltäsi pihaan, sanoi iäkäs, yhdeksääkymmentä läheneviä vuosia elävä naap...
perjantai 24. kesäkuuta 2022

Lempeätä mittumaaria!

›
  Juhannusaaton aamu. Koirat rauhoittuivat vielä jatko-unille sänkyni viereen, pikkukoirakin. Musta koira, joka on kuin ihmisen...
‹
›
Etusivu
Näytä internetversio

Tietoja minusta

Annikki
Kolmas portti- blogi saatteli minut eläkeportin läpi uuteen maastoon ja sen haasteisiin. Mumman raitamatto-blogi seuraili tämän yhden ikääntyvän ihmisen sopeutumista eläkepäiviin ja pyrkimystä sisäiseen rauhaan ja eheyteen. Kun tärkeimmät ihmiset ja asiat ovat olemassa, on eläkeaika aivan elämän parasta aikaa. Menetysten jälkeen alkaa toisenlainen ja toisenvärinen kudos, surun himmeä silkki, jossa joskus värillinen valo läikähtää. Mummanpesässä kerron elämän ja asumisen muutoksista yksin jäämisen jälkeen. Sairaudet ja ikääntyminen muuttavat olemisen perusehtoja. Jokaiseen tähänastiseen blogiin on elämä sisällyttänyt läheisten ihmisten menetyksiä. Neljännestä portista näkyy elämän viimeisten vuosien aika. Kirjoittelen ajatuksella, että yksityinen on yleistä.
Tarkastele profiilia
Sisällön tarjoaa Blogger.