Neljäs portti

Seurailen ikääntyvän itseni, tavallisen ihmisen, päiviä kohti neljättä ikää juuri tästä näkökulmasta koettuna. Nuorempien tekemät vanhuuskuvaukset ovat aika toisenlaisia. Terveydentila määrittää ikävaiheen kokemusta enemmän kuin vuodet, mutta väistämätön osuus vuosillakin on. Tulevaisuutta ei voi tuntea missään iässä, mutta nyt tietää, ettei sitä ole pitkään. Aina voi löytää jotain kaunista ja mieltä ilahduttavaa, kun etsii.

▼
torstai 25. toukokuuta 2023

Neljännesvuosisata

›
Enoni kuolinpäivästä on kulunut kaksikymmentäviisi vuotta. Sen jälkeen talo ja tila ovat olleet ha...
2 kommenttia:
perjantai 19. toukokuuta 2023

Tavallista arkea

›
Aina ei ihmisellä ole innostuneet tunnelmat, vaan elämä on arkista arkea. Yleensä minulla on maalle tulossa ja olossa hohtoa, ku...
2 kommenttia:
lauantai 13. toukokuuta 2023

Siirtymiä

›
Olen tullut Torpalle tai tekisi mieli sanoa Isuntupaan. Sillä nimellä tätä paikkaa lapsena opimme kutsumaan. Viime yönä siirryin...
2 kommenttia:
lauantai 29. huhtikuuta 2023

Lääkesäätöä

›
Se takkuinen päivä taisikin olla jonkinlaisen flunssan alkua, kun samaa väsymysoiretta oli joillakin muillakin juhlassa olleilla...
6 kommenttia:
maanantai 24. huhtikuuta 2023

Takkuinen päivä

›
Onpa sitkas aamu. Taivas on pilvessä, on viileämpää. Nuhjuinen ja väsynyt olo, vaikka olen nukkunut, heräillen tietysti kyllä. Kurkussa on v...
2 kommenttia:
sunnuntai 16. huhtikuuta 2023

Pyhäistä rauhaa

›
Kyllä ihminen sopeutuu monenlaiseen, mihin on pakko sopeutua. Me neljäkymmenlukuakin muistavat tiedämme, että moninaisissa arjen...
4 kommenttia:
sunnuntai 9. huhtikuuta 2023

Pääsiäisen ilo

›
Nyt olemme saaneet nauttia uskomattomasta valosta päivästä ja yöstä toiseen. Hanki kestää aamulla edelleen kelkan tai suksen. Ty...
‹
›
Etusivu
Näytä internetversio

Tietoja minusta

Annikki
Kolmas portti- blogi saatteli minut eläkeportin läpi uuteen maastoon ja sen haasteisiin. Mumman raitamatto-blogi seuraili tämän yhden ikääntyvän ihmisen sopeutumista eläkepäiviin ja pyrkimystä sisäiseen rauhaan ja eheyteen. Kun tärkeimmät ihmiset ja asiat ovat olemassa, on eläkeaika aivan elämän parasta aikaa. Menetysten jälkeen alkaa toisenlainen ja toisenvärinen kudos, surun himmeä silkki, jossa joskus värillinen valo läikähtää. Mummanpesässä kerron elämän ja asumisen muutoksista yksin jäämisen jälkeen. Sairaudet ja ikääntyminen muuttavat olemisen perusehtoja. Jokaiseen tähänastiseen blogiin on elämä sisällyttänyt läheisten ihmisten menetyksiä. Neljännestä portista näkyy elämän viimeisten vuosien aika. Kirjoittelen ajatuksella, että yksityinen on yleistä.
Tarkastele profiilia
Sisällön tarjoaa Blogger.