Neljäs portti

Seurailen ikääntyvän itseni, tavallisen ihmisen, päiviä kohti neljättä ikää juuri tästä näkökulmasta koettuna. Nuorempien tekemät vanhuuskuvaukset ovat aika toisenlaisia. Terveydentila määrittää ikävaiheen kokemusta enemmän kuin vuodet, mutta väistämätön osuus vuosillakin on. Tulevaisuutta ei voi tuntea missään iässä, mutta nyt tietää, ettei sitä ole pitkään. Aina voi löytää jotain kaunista ja mieltä ilahduttavaa, kun etsii.

▼
keskiviikko 24. tammikuuta 2024

Murehtimisesta

›
Olen viime päivinä ajatellut murehtimista. Tuntuu, etten minä siitä loppujen lopuksi osaa oikein mitään sanoa. Murehtiminen on m...
3 kommenttia:
perjantai 19. tammikuuta 2024

Hidasta elämää

›
Tein vuorokauden mittaisen kaupunkimatkan. Eilen iltapäivällä lähdin palveluauton kyydissä tämän kaupungin keskustaan. Auto kulj...
5 kommenttia:
sunnuntai 14. tammikuuta 2024

Pyhäpäivää

›
Ikäihmisen päivien kulku maalla omissa oloissa on omatahtista ja  lepäilevää, joten lepopäivän tarve ei ole suuri. Haluan kuiten...
2 kommenttia:
tiistai 9. tammikuuta 2024

Pihapiiristä kauemmas

›
Nyt on kolmena päivänä taas päässyt pihasta kauemmas, kun pakkanen hellitti pistelevät kyntensä. Aina jotain näkyy j...
2 kommenttia:
torstai 4. tammikuuta 2024

Pakkasen vankina

›
Piileskelen sisällä mökissä. Pakkasta on melkein kolmekymmentä astetta kolmatta vuorokautta. Kahdenkymmenen asteen paikkeilla on...
3 kommenttia:
sunnuntai 31. joulukuuta 2023

Hyvää vuotta 2024

›
Olkoon uusi vuosi 2024 meille kaikille hyvä, parempi kuin vuosi 2023! Että sairaus paranisi, terveys vahvistuisi, riidat ratkeai...
perjantai 29. joulukuuta 2023

Kuusen takaa

›
Kyllä olo tuntuu hyvältä täällä kuusen takana, isun sivustavedettävässä vällyjen päällä lueskellen! Tuli humisee takassa.  Täysi...
2 kommenttia:
‹
›
Etusivu
Näytä internetversio

Tietoja minusta

Annikki
Kolmas portti- blogi saatteli minut eläkeportin läpi uuteen maastoon ja sen haasteisiin. Mumman raitamatto-blogi seuraili tämän yhden ikääntyvän ihmisen sopeutumista eläkepäiviin ja pyrkimystä sisäiseen rauhaan ja eheyteen. Kun tärkeimmät ihmiset ja asiat ovat olemassa, on eläkeaika aivan elämän parasta aikaa. Menetysten jälkeen alkaa toisenlainen ja toisenvärinen kudos, surun himmeä silkki, jossa joskus värillinen valo läikähtää. Mummanpesässä kerron elämän ja asumisen muutoksista yksin jäämisen jälkeen. Sairaudet ja ikääntyminen muuttavat olemisen perusehtoja. Jokaiseen tähänastiseen blogiin on elämä sisällyttänyt läheisten ihmisten menetyksiä. Neljännestä portista näkyy elämän viimeisten vuosien aika. Kirjoittelen ajatuksella, että yksityinen on yleistä.
Tarkastele profiilia
Sisällön tarjoaa Blogger.