Ikäihmisiä luokitellaan monin tavoin. Vanhus- sanaa vältetään, koska siihen liittyvät heikkouden ja raihnaisuuden kuvat. Ikäihminen on monien käyttämä yleisnimi eläkeikäisistä. Ongelmallinen on mielestäni erään tutkimuslaitoksen käyttämä myöhäisaikuisuus, joka tarkoittaa kaikkia yli 65- vuotiaita. Toimivampi on ikääntymiskäsite.
Alle 75- vuotiaat ovat ikääntyviä, alle 85- vuotiaat ikääntyneitä ja sitä vanhemmat iäkkäitä. Vanhuspalvelulaki koskee yli 75- vuotiaita. Vanhuudesta on monenlaista teoriaa, kuten irtautumis-, aktiivisuus- ja jatkuvuusteoriat. Monissa laitoksissa tutkitaan ikäihmisten kuntoa ja sosiaalisia suhteita. En oikein saa niistä irti paljoakaan. Joissakin on päädytty ajatukseen, että ikäihmisetkin ovat keskenään hyvin erilaisia!
Eräästä sosiaalipsykologian pro gradusta (Johanna Tervo) tuli vastaan yksi kiinnostava ajatus. Joku Tornstam on kehitellyt eteenpäin Erik Eriksonin kuuluisaa kehitystehtäväteoriaa. Eriksonin mukaan vanhuuden kehitystehtävänä on hyväksyä eletty elämä ja saavuttaa sitä kautta eheyden ja viisauden tilanne. Epäonnistuminen tässä tehtävässä altistaa kuolemanpelolle, ahdistukselle ja epätoivolle. Tornstam halusi myös ajatella vaihtoehtoa vetäytymisteorialle. Hän kehitti idean gerotranssendenssista. Se tarkoittaa siirtymistä materiaalisesta ja käytännöllisestä maailmankuvasta kohti kosmisempaa ja harmonisempaa käsitystä maailmasta. Geotranssendenssi on viimeinen vaihe kohti kypsyyttä, viisautta ja tyytyväisyyttä. Elämän arvot ja elämäntyyli saattavat muuttua laadullisesti. Tarve miellyttävään ja mietiskelevään yksinäisyyteen voi tulla ahdistavan yksinäisyyden kokemuksen tilalle. Menetykset ja luopumiset voivat saada uuden sävyn.
Tässä on jotain miettimisen arvoista. Useissa tutkimuksissa vain pieni osa vanhuksista kärsii yksinäisyydestä, vaikka useimmat asuvat yksin. Ehkä vanhuuden eheytyminen on totta monen elämässä.
En aio tässä blogissa keskittyä tutkimuksiin, mutta helposti niitä nettiä selailemalla löytyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti