Mitä tiettään vuoden päästä?

Kävin tarpomassa suksilla lenkin pelloilla, latuja kun ei ole. Ihailin kuusia ja niiden lumipeitteitä. Kansalaisopistossa vuosia sitten eräs Sinikka teki vieressäni hartaasti lumikuusitaulua. Siitä tuli kaunis. Muistan sen aina, kun näen lumisia kuusia. Puhdas lumi ja metsä - niitä kaipasin kaupunkivuosina. Himmeänä päivänä tulee valokuvistakin himmeitä.

Uudenvuodenaatto. Joulu takana. Niinpä kävi, että pojan perheessä onkin korona. Sairastuivat yksi kerrallaan. Tauti ei ole kovin paha, ensimmäiset ovat jo parantuneet, mutta tuntuva kuitenkin. Karanteenin pitäisi olla ohi Loppiaiseen mennessä. Saa nähdä ovatko siinä voinnissa, että jaksaisivat lähteä ajamaan tänne. 

Viihdy kyllä yksinkin, mutta uusi joulu alkoi Tapanina, kun tyttären porukkaa koirineen tuli Torpalle. Elämä saa uuden sävyn, kun on mieluista odotettavaa. Talo oli täynnä elämää muutaman päivän ja matot kasassa, kun koirat temmelsivät. Yksi koirista nukkuu täällä aina sänkyni vieressä lattialla. Koiralle on mukava jutella, se olisi kiva kaveri.

Paino on taas näinä juhlapäivinä noussut ainakin kilon. Taatelikakku, piimäkakku, 4 annosta rahka-voitaikinatorttuja, Bastognekeksitahna- korvapuusteja ja joulupullaa, mokkapaloja... Yksin ei ole tarvinnut niitä syödä, mutta yli osani kyllä. Tein eilen uudeksi varaksi karpalo-piimäkakkua ja pitihän sitä maistaa. Se on siis aloitettu... Minusta on hauska kokeilla uusia reseptejä. Sitä Bastogne-kekseistä tehtyä tahnaa hehkutettiin joillakin leivontasivustoilla, mutta ei se meillä noussut perinteisen korvapuustin yli.

Vuosi sitten emme varmaan kukaan ajatelleet, että koronan tartuntaluku voisi vuoden päästä olla 11000 päivässä! Aika loputtomalta näyttää tämä virusmuunnosten perässä kuljettava tie. Tutkimusresurssitkin uppoavat viruksen salaisuuksiin. Jospa virus laantuisi itsestään aikansa riehuttuaan, tyytyisi "tavalliseksi" flunssavirukseksi.

Kaikki odotamme uudelta vuodelta entistä vapautta liikkua ja tavata ihmisiä. Toteutukoon toiveemme! 

Joulumuutos

Jouluni muuttuikin äkkiä

edellisen kirjoituksen jälkeen. Odotetut jouluvieraani ovat saaneet kuumeisen flunssan. Kotitesti ei näytä koronaa. Tuntui aluksi, että putosin jostain alas. Pettymyksen painoa lisäsi tieto pikkutytön surusta, kun hän oli niin odottanut mummolajoulua. Suruansa hän oli purkanut koronapiirrosten sarjaan, kun hänkin oli joutunut suostumaan kotitestiin. Kuinkahan suuren varjon tämä pitkä korona- aika jättääkään lasten mieliin?  

Varmaan aika monessa perhekunnassa on koettu vastaavanlaisia pettymyksiä tänä vuonna. Onkohan lukijoiden perheissä?

Olin vielä ikäänkuin epäuskon vaiheessa, kun tuli yllättävä puhelu ystävältä, jota perheineen olen tavannut kahdeksankymmenluvulla. Hänen odotetuilla vieraillaan oli ilmennyt koronatartunta, mistä hän oli juuri saanut tiedon. Puhuimme lähes kaksi tuntia, muistelimme entisiä aikoja, edesmenneitä miehiämme, nykyisiä elämiämme. Puhelu oli aivan terapeuttinen. Sen jälkeen aloin uskoa, että tämä on nyt näin tänäkin vuonna.

Laitoin ensi kertaa yksin kuusen jalkaansa. Naapurit toivat yllättäen hienon ostokuusen kiitokseksi saamastaan hakepuusta. Kesti kyllä aika kauan ja monia välineitä kokeiltiin ja sinne ja tänne koskikin, ennenkuin kuusi mahtui tukevasti rautajalkaan ja seisoo tuvassa yltäen kattoon asti. Se tuoksuu vahvasti. Ennen en juuri koskaan ole kuusen tuoksua kunnolla haistanut. 

Iän myötä ihminen oppii sopeutumaan. Näinkin on hyvä. Joulun leppoisa valmistelu on ollut  jouluista kaiken aikaa. Soitin yhdelle ystävälle ja kutsuin tulemaan, mutta hän oli huonovointinen. Luonnon luminen kauneus, tähtitaivas, joulumusiikki luovat tunnelmaa, mutta kyllä ihmisiä kaipaa. Onneksi on puhelin ja muut yhteysvälineet ja muita läheisiä tulossa lähiaikoina.

 Joulupuuro on valmista, pian on joulurauhan julistus ja radiosta Sulo Saaritsan Taas kaikki kauniit muistot. Sitä kuunneltiin jo lapsuuskodissani. Joulurauha on sydämen asia.

Jouluista rauhaa!

Vuoden lyhin päivä tuntuu hyytävän  kylmältä. On 19 astetta pakkasta ja  aurinkoista päiväsydännä. Kylmä ottaa henkeen. Hengityssuojaimesta on apua, jos pärjää ilman silmälaseja. Aloin esilämmitellä ulkosaunaa kädet kohmeessa. Savu nousi ensin suoraan ylöspäin ja taittui sitten vaakasuoraan. Se toi mieleen kotikylän pakkastalvet, jolloin talojen savuista katsottiin, kuinka kova pakkanen on. Luin, että ilmiötä sanotaan  inversioksi. Kun maa jäähtyy voimakkaasti, syntyy käänteinen ilmiö, eli ilma on korkeammalla lämpimämpää. Kun savu kohtaa lämpimämmän ilmakerroksen, pystyliike lakkaa. Kylmyys estää tuulta, mutta sitä voi olla ylempänä. Se liukuu kylmän ilmamassan päällä ja kuljettaa savua. 

On tämä ikäihmisen joulunaluskin mukavaa aikaa, kun voi kaikessa rauhassa laitella laitoksiaan joulua varten, pari hommaa päivässä, ajan kanssa. Myötätunnolla ajattelen työkiireiden keskellä jouluun valmistautuvia. Aika aikaa kutakin, kaikella on aikansa.Terveen olon päiviä osaa arvostaa, kun on muustakin kokemusta.

Tuvan järjestys on kääntynyt kahteen kertaan kuusen paikkaa hakiessani. Lisäsohva on laahattu sisään nukkuma-ja istumapaikkojen lisäämiseksi. Puuhellan levyt, uuni ja leviävä lämpö ovat ahkerassa käytössä. Kylmyys tunkee sisään varsinkin ikkunoista. Tällä korkeudella on entisajan talvi. Juuri nyt kuulin ensi kertaa rapinaa katon päältä takan kohdalta. Hiirellä ja myyrälläkin on kylmä.

Toivotan hyvää jouluisaa mieltä  jokaiselle lukijalle! 

Pimeän sisällä

Jotenkin tuntuu, että olen oikeassa paikassa näinä vuoden pimeimpinä päivinä. On ollut hämärää ja pimeää. Vettä satelee, hyvät lumet sulavat pois, sulavan lumen tuoksu on kuin kevättalvella. Katoilta humpsahtelee lunta alas. Iltapäivällä kun katsoo valaistusta huoneesta ulos, on aivan pimeää, vain pihakuusen valot loistavat kauas. Kun menee ulos, näkee kuitenkin kulkea ilman lamppua, kun vielä on lunta maassa ja nouseva kuu pilvipeiton takana. Ulkoilen päivänvalon tuntien aikana.

Potkuttelin liukasta maantietä ja laitoin muutaman joulukortin naapurien postilaatikoihin. En ole tavannut ihmisiä. Hain polttopuuta, asettelin lisää valoketjuja pensaisiin. Tuntuu, että tässä elää luonnon rytmissä, luonnon sisällä, antautuen taivaan ja maan välissä, siksi oikeassa paikassa. Sitten taas on hyvä olla sisällä valojen keskellä, tehdä jouluvalmisteluja vähän kerrallaan. Tilasin kyläkaupasta ruokatavaraa. Tupa on lämmennyt.

Vintille tein olemassaolevista tarvikkeista joulumaata lasta varten. Tarkenee siellä vähän olla, kun pukee niinkuin ulos. 

On rauhallista, lueskelen. Olen nukkunut hyvin. Pimeän sisällä on hyvä olla, kun tietää että viikon päästä se taittuu. Ja omikron on muualla.

Oi, juuri äsken kun suljin ikkunan, oli kuu tullut esiin! Ulkona on aivan valoisaa ja Otava näkyy portailta.

Junalla jouluun

Täällä taas makailen tuvan puusohvalla, pimeyden keskellä. Katselen takkatulta. En tullessani vähään aikaan  huomannut, että kellot olivat vielä kesäajassa. Kellojen siirto tuntui tuovan lisäaikaa. Viideltä tuntui, että on jo kovin myöhä ja että pimeää on ollut jo kauan. 

Oli suorastaan mukavaa matkustaa junalla ja katsella lumisia maisemia, vaikka olikin vaihto ja kaksi isoa matkalaukkua. Säilytyslokeroissa oli kuitenkin tilaa ja opin kuinka erilaiset lokerot sijaitsevat vaunuissa. Ovat ilmaisia, 50 sentin kolikon saa takaisin. Junissa oli väljää ja kaikilla maskit. Täytyy silti välttää kontakteja, jos olisi sattunut tauti tarttumaan, etten kuljettaisi sitä kenellekään. 

Illalla kiertelin vähän Lapuan keskustassa ja katselin jouluvaloja ja Marianne Hietalan valoisan näyttelyn (olin ainoa, näin vain vahtimestarin lasikopissaan). Tuntui jotenkin hyvältä ja juurevalta kulkea tuttuja reittejä pitkästä aikaa. Kun palveluliikenteen auto kulki Alajärven tietä, tuntui kuin olisi kotiin menossa. Sitä tietä kuljin oppikoulussa. 

Tällainen siirtyileminen tuntuu joskus vaivalloiselta, mutta toteutuessaan virkistävältä. Aivot kaipaavat muutosta, uusia asioita ja vanhan kertaustakin. Aivoissa "hyytyvät" ne aivosolut, joita ei käytetä. Jos toimii koko ajan samalla kaavalla, kapenee aivosolujen ja niiden yhteyksien verkosto. Pitäisi tehdä välillä jotain toisin ja oppia jotain uuttakin. Pitemmässä siirtymässä on myös paljon muistettavaa mukaan ottamisista, niin tulee vähän muistiharjoitustakin. Jokainen voi löytää omaan arkeensa jotain pientä virkistävää muutosta. Voisi vaikka avata tv-ohjelman, jota ei ole koskaan katsonut tai etsiä puhelimesta jonkin uuden toiminnon.

Mitä uutta tein? Laitoin jouluvalot pihakuuseen eri tavalla, jonka olin nähnyt kaupungissa iltalenkin varrella. Piti oppia, kuinka ja millaisella kepillä saa valonauhan nostetuksi ylös. Ei kovin kummoista oppimista, mutta jotain. Ja ne junan kätevät lokerot!

Rokotettu

Eilen sain kolmannen koronarokotteen. Hiukan käsivarressa tuntuu. Täällä on sellainen systeemi, että minun ikäluokalleni laitetaan tekstiviesti, kun varaussivu avautuu. Avautumisaika on nyt laskettu 5,5 kuukauteen edellisestä rokotuksesta.

Nyt oli raviradan katsomon rokotuspisteessä vilkasta.  Rokotetta hakemaan voi tulla nyt myös ilman varattua aikaa

Minulla oli odotusaikaa ja ehdin nähdä useita nuoria, poikia ja tyttöjä kysymässä rokotusta ja jonkun ikäihmisenkin. He saivatkin sen kohta. Tuli mieleeni, että ajan varaaminen voi olla monelle kynnyskysymys. Kaikki, varsinkaan nuoret, eivät seuraa uutisia eivätkä tiedotteita, vain omia kanaviaan. Monivaiheinen, tunnistamista vaativa varaussysteemi voi olla  tottumattomalle hankala. Puhelimeen ei usein vastata eikä moni ole tottunut soittamaan puheluja tänä viestittelyn aikakautena. Tyytyväisen näköisinä he kävelivät ulos. Koronapassi olisi pitänyt ottaa käyttöön jo aiemmin.

Muutkin ovat Facebookin mukaan saaneet  samantapaisia THL-soittoja kuin minä. Niissä "THL" on tarjonnut sähköistä koronapassia, jota varten on tietysti kysytty henkilötunnusta. Toivottavasti kukaan ei ole antanut. Minulla on nyt kolmen rokotteen passi. Mahdanko sitä missään tarvita?

Varuillaanolon aikaa

Viime perjantaina minulle tuli puhelu Yksityisestä numerosta. En yleensä vastaa tuntemattomiin numeroihin ja puhelimeni varoittaakin punaisella tekstillä mahdollisista haittapuheluista, joihin sitten laitan eston. No nyt vastasin, kun en ole tuollaista merkintää ennen nähnyt. Siellä vanhemman ja velton tuntuinen miesääni kysyi, olenko se ja se. Vastasin olevani. - Mikäs tämä tällainen yksityinen numero on, kysyin. -THL:stä, oletko saanut koronarokotuksia, sanottiin. Olin varuillani, mutta vastasin että kaksi, eihän se ole salattavaa. - No sitten sulla ei ole koronapassia, hän innostui. - On kyllä, sanoin. Hän ei siis tiennyt, milloin sen saa. No hyvää joulua sitten vaan, hän sanoi ja lopetti. 

Olen hämääntynyt, mietin mistä ihmeestä oli kysymys. Se oli selvää, ettei tämä ollut THL:n juttua. Mitä tietoa hän haki, tapahtuiko puhelun aikana jotain viritystä? Lopulta tulin siihen tulokseen, että hän olisi kysynyt henkilötunnuksen, jos olisin sanonut olevani vailla koronatodistusta. Laitoin THL:n viestintään viestin asiasta sekä poliisin vihjetietoihin. Laitoin yhteen fb-ryhmään kertomuksen tästä.

Sitten kuulin, että erään paikkakunnan fb- sivulla oli kertomus, että 87-vuotiaalle oli tullut puhelu tuntemattomasta ( ehkä yksityisestä) numerosta. THL:sitä oli tarjottu sähköistä koronapassia ja kysytty sitä varten henkilötunnusta. Hän ei ollut antanut. Näitä puheluja on varmaan moni saanut, toivottavasti kukaan ei anna henkilötietoja tuntemattomalle.

Netistä löytyi tieto, että viranomaiset kuten poliisi tai lääkäri salaavat joskus puhelutietonsa yksityisiksi, ettei numero jää talteen. Kuulin, että joltain tutulta on mennyt lääkärin tärkeä soitto ohi, kun ei ole vastannut tuntemattomaan tai salattuun numeroon. 

Päätin laittaa puhelinnumeroni salaiseksi, vaikka itse olen esim. Fonectasta monasti hakenut yhteystietoja ja olen pitänyt sitä hyvänä palveluna. Arvelen, ettei yhteystietojeni tarvitse löytyä hakukoneissa, ettei suotavia hakijoita juuri ole. Äsken luin kuitenkin, että myös minun soittamani puhelu muuttuu tuntemattomaksi, paitsi viranomaispuhelut ja tekstiviestit. Jos niin käy, perun salaisen, eihän kukaan sitten vastaa minulle. 

Ikävältä tuntuu, että yhteiskunnan tietotekninen kehitys  luo rikollisille yhä uusia kanavia rikosten tekemiseen ja ihmisten tietoihin tunkeutumiseen. Kaukana on ihmisten välinen luottamus. Joudumme opettelemaan epäluottamusta ja varuillaanoloa omassa kodissakin.  Peruspuhelin on vielä väline, jota jokaisen on helppo hallita, tietotekniset laitteet ja monenlaiset sivustot ja sovellukset ovat haastavampia. Tietotekniikka on tuonut niin paljon uusia mahdollisuuksia ja helpotuksia, mutta samalla niitä on tullut myös rikollisille.

Olen sattunut vanhojen tuttujen yhteystietoja hakiessani törmäämään Ruotsin Hitta.fi- sivustoon, josta löytyy ihmisten yhteystietojen ja syntymäajan  lisäksi kuvaukset heidän kodistaan ja autostaan ja niiden hinnoista, asuinkumppaneista ja naapureista. En tiedä, kuinka se sivusto syntyy, mutta varmaan sen voi kieltää. Kuinka niin paljon tietoja voi olla avoimella sivustolla? Suomessa ei sellaista ole. Tuntuu merkilliseltä tänä epäluottamuksen aikana.

Paremmin tietävät

Koronarokotteesta kieltäytyminen tuntuu aivan ällistyttävältä, kun tilastot kertovat selvää kieltä tartunnoista. Kuinka he ajattelevat? En osaa siihen vastata, mutta joitain viitteitä voi löytää. Jokin ylemmyydentunto saa jotkut uskomaan muiden tyhmyyteen ja johdateltavuuteen ja omaan paremman, salaisen tiedon tuntemukseen. Varmaan he pitävät itseään jonkun viisaiden, paremmin tietävien ryhmän valittuina jäseninä.  He eivät kuuntele tai lue  uutisia eivätkä THL:n katsauksia, vaan kuuntelevat vain omia toisenlaisen tiedon kanaviaan. Koronaluvut voidaan ohittaa viittauksella siihen, että kokonaiskuolleisuusluvut eivät ole nousseet.  (Kaikki rokotuskieltäytyjät eivät ole tätä ryhmää, on esim. pahasti rokotuspelkoisia.)

Jos koronaa ei oikeasti ole, miksi nämä ihmiset täyttävät sairaala- ja tehohoitopaikat sairastuessaan? Lempeä on sairaanhoidon systeemimme. Me ohjeita noudattavat väistelemme taas erakkoina muita ihmisiä. Media on viimein ryhtynyt patistamaan rokottamattomia rokotteen ottoon.

Marraskuuni meni jotenkin nopeasti ja kohta on joulu. Minulle on tavallista mennä kuin kesän voimilla vuoden loppuun. Nuorempana olin tammi- helmikuussa aina alavireinen, kunnes joskus 90-luvulla kuulin radiokeskustelun D- vitamiinin merkityksestä. Siihen loppui kaamosmasennukseni. Nyt olen sitten joskus alavireinen ihan muuten vain.

Olenkohan tullut  vanhaksi, kun ensimmäistä kertaa en viitsisi lähteä Torpalle. Siellä on kylmää monta päivää. Kun tupa lämpenee, on lähtöpäivä. Jouluksi menoon ei ole montaa viikkoa. Matkassa on rasituksensa. Ennen se ei ole haitannut. Täälläkin paistaa aurinko puunrunkojen läpi. On lämmin boksi ja aika hyvä sähkösauna, palvelut vieressä, adventtivalot laitettuna. Kuin olisi uskoton, kun tällaista tulee mieleen, vaikka en ole viiteen viikkoon käynyt.