Tyhjät ikkunat

-Minä katsoin ikkunasta ja toivoin, että kääntyisit lenkiltäsi pihaan, sanoi iäkäs, yhdeksääkymmentä läheneviä vuosia elävä naapuri. Ja ihme, sinä käännyit! Sen jälkeen käännyin sitten aina joskus.

Nyt tämä naapuri on äkkiä poissa. Kesäkuun alussa kävin viimeksi ja hän oli huonovointinen ja oli ollut sairaana aiemmin. Aina niin valoisa ihminen oli alakuloisella mielellä. Oli kylmää ja sateista eikä hän ollut päässyt tänä kesänä vielä uloskaan istumaan keinuun kauniille pihalleen.

Palattuani matkoiltani kuulin että hän oli ollut jo pari viikkoa sairaalassa ja siirretty saattohoitoon. Tänään näin lehdestä kuolinuutisen.

Ihailin hänen valoisaa, hymyilevää elämänasennettaan. Hän oli kokenut vaikeita menetyksiä, mutta ei antanut mielensä katkeroitua tai synkistyä, vaan halusi katsoa hyvään päin. Hänen poismenonsa on suuri menetys läheisille. Uskon, että hän jätti läheisilleen vahvan henkisen perinnön. Myös lähiystäville tämä jättää ison tyhjiön.

Minullekin tämä on menetys. Enää en voi poiketa taloon. Taas yksi talo lähikylältä tyhjenee. 

Ehkä voi lohduttautua sillä, että hän sai elää viimeisiin viikkoihin asti kotona ja pärjäsi huushollissaan omin avuin. Muisti toimi hyvin. Hän oli tyytyväinen kotisairaanhoidon kotiin tuomiin palveluihin. Omaiset toivat apteekkitavarat, kauppa ruokatavarat. Sitähän me pelkäämme, että joudumme vuosiksi avuttomaan tilaan.

Hyvä on hänen muistonsa. Hänen kauniit kukkamaansa nostavat vuosi vuodelta kukat vuorotellen kukkimaan keväästä syksyyn. Katson niitä aina ohi kulkiessani.

Lempeätä mittumaaria!

 

Juhannusaaton aamu. Koirat rauhoittuivat vielä jatko-unille sänkyni viereen, pikkukoirakin. Musta koira, joka on kuin ihmisen mieli, on ollut unikaverini koko viikon. Rapsutuksia ja varpaitten nuoluja, matot kasassa tuon tuostakin. Ikkuna on ollut raollaan koko yön. Uskallan pitää auki, kun en ole yksin. On raikas aamu, lämmin tuuli.

Monenlaista säpinää on viikkoon mahtunut. Ensi kertaa menin paikalliseen terveyskeskuksen neuvontaan täältä muuttoni jälkeen, kun tuntui että tulehdus ei ollut parantunut. Ja kas ihmettä: -Joo minä laitan lähetteen, mene vain tuonne labraan. Ja seuraavana päivänä samassa paikassa: On selvä tulos, minä haen lääkäriltä reseptin. Kun päästiin apteekkiin, resepti oli odottamassa. Olin luullut, etten kovin helposti saisi apua täällä. Eikä maksanut mitään. Vanhastaan muistan, että neuvontaan meno toimii paremmin kuin puhelut. Nyt sulfa, uusi lääke minulle, tekee useanlaisia vaikutuksiaan, toivottavasti tehoaa. 

Kesän korkea aika. Vielä torppa ruohonleikkuulla, mattojen tuuletuksella ja karvojen siivouksella pyhäiseen kuntoon. Pöydälle pellavaliina ja lupiinikimppu. Koiranputkipellot, pihan  kukkivat pensaat, valo maksimissaan. Mittumaari.

Mummana

Varsinkin aiempina eläkevuosina kaipasin usein enemmän merkitystä ja vastuita elämääni. Nyt saan muutaman päivän ajan olla vastuullinen, kun kuljetan lasta päivähoitoon ja mukaan tulee naapurinkin lapsi. Ruuanlaittoa, nukkumaan laittoa, leikkejä, aikatauluja ja vaatteiden valintaa kuuluu päivään. Lapsi on kiinnostunut kasveista. Lumipalloheisiä mentiin katsomaan: Näitä kukkia olen odottanut koko kesän! Yhden yön yli olimme kahdestaan. Olen kiitollinen, että sydän on toiminut hyvin, että voin tämän tehdä. Huomattava väsymys vain painaa, kun jo parin viikon ajan ovat uneni olleet tavallista katkonaisempia. Pienet kivut ovat herätelleet vähän väliä ja on kuin olisi jotain epämääräistä. Kyllä tämä silti sujuu tämän rajallisen ajan. 

Pysähdyn välillä ja ajattelen: Olen nyt täällä, saan olla lapsen vierellä, tässä kodissa, ihailla tätä kesän kukoistusta ja meren välkettä. Tätä voi taas yksinäisinä jatkuvan nettiselailun päivinä muistella. 

Helsinki on suosikkikaupunkini, kun ei tarvitse asua keskustan hulinassa, mutta voi käydä sielläkin. Eilen kävimme Kiasmassa, kumpikin toisen kerran, ja rautatieasemalla ostamassa herneitä. Ihmisiä oli tosi paljon liikkeellä, myös turisteja. Hyvä että elämä vilkastuu, mutta metro- ja bussimatkojen jälkeen olimme kumpikin aivan uuvuksissa  ihmispaljoudesta, tämä ehtymättömän energian lapsikin.

Lapsi toivoi, että hakisin hänet  jo kahdeltatoista, ettei aina tarvitsisi mennä päivälevolle olemaan hiljaa. Kävellessämme kotiinpäin hän hyppelehti ja  sanoi: -Siellä ne makaavat ja pitää olla  hiljaa. Minä saan täällä kävellä ja jutella aivan vapaana. -Tuntuu kuin päivälepo olisi sinulle vankila, sanoin. -Niin se onkin, kun on pakko makailla, vaikka ei yhtään väsytä.

Aikataulut ja ohjelmat sitovat usein lapset jo parivuotiaasta alkaen. - Kyllä sulla on helppoa, sanoi lapsi. Saat tehdä aivan, mitä itse haluat. -No niinpä onkin!  

Hetkinen, mitä kello on, joko pitää lähteä hakemaan!

Pahalta tuntuu

         

Tammentaimi on  kasvanut nyt  toistakymmentä vuotta. Se voi elää satoja vuosia. Mitä se ehtii    näkemään? 

Ihminen ei jaksa käsitellä koko aikaa synkkiä sodan kysymyksiä, kun ne eivät akuutisti uhkaa itseä, mutta muuttunut tilanne painaa kaiken aikaa pinnan alla.

Ukrainassa asuu edelleen lähes 40 miljoonaa ihmistä. Tuntuu aivan uskomattomalta, että Ukrainan itäisissä kaupungeissa ovat kaikenikäiset ihmiset yhtäkkiä joutuneet elämään kellareissa jo kuukausia. Elävät tälläkin hetkellä. Jatkuva kuoleman uhka ja kokemukset, heikko ravinto, hoitamattomat sairaudet, lapsuus, koko elämän muuttuminen, tulevaisuus valloitusalueella. Ei voi kuin koettaa elää ja odottaa rauhaa.

Mitä ajattelevat ja tuntevat ihmiset, joiden koko elämä ja omaisuus jäivät murskatulle alueelle? Saavatko he jostain korvausta? Ne kaikki, jotka ovat menettäneet läheisensä tai joiden terveys on mennyt? Ne joiden poika tai mies tai isä ovat sodan riskien alla. Ne miehet ja pojat, jotka koettavat uupuneina jatkaa taisteluja molemmin puolin.

Pahalta tuntuu myös se, että Natohakemuksen myötä  Suomi on yhtäkkiä suurvaltapolitiikan pelinappulana. Syrjäinen asema on antanut olla rauhassa, nyt koemme suurta ystävällisyyttä, mutta myös arvostelua ja painostusta.

Sodankäynti kuluttaa valtavasti varoja. Jokainen ammus maksaa kaikille osapuolille,  jokainen tuhottu talo vie varoja, jokainen kaatunut on menetys. Euroopan maat panevat paljon lisää rahaa armeijoiden varustamiseen. Se raha on poissa jostain muusta tärkeästä, mutta uhka pakottaa kaikki varustautumaan entistä enemmän. Ihminen on isoin tuhoeläin.

Venäjällä pakotteet voivat joillain aloilla piristää kotimaisia tuottajia ja markkinoita, mutta ilmeisesti kehitys myös jarruttuu ja talous taantuu. 

Mitä vaikuttaa tulevaisuuteen se, että vuorovaikutus ja kauppa lännen ja Venäjän välillä  estyvät? Vieraantuminen ja uhkakuvat lisääntyvät maiden välillä. No, huono tulos seurasi myös vuosikymmenten sitkeätä vuorovaikutustakin, kun eristynyt johto rakentaa politiikkaansa uhkakuvien ylläpitoon ja haluaa palata entisiin suurvalta- rajoihin, jäädä historiaan valloittajana.

Sotien jälkeen on koetettu elää naapureina. On opetettu elämistä ystävyys- yhteistyö- ja avunantosopimuksen mukaan. On kohotettu monia maljoja. On petetty olo ja luottamus on murtunut, vaikka Suomeen ei ole hyökätty ja Ukrainan historia on ainakin osaksi erilainen kuin meidän. 

Talouden muutokset koskettavat kaupassa kävijöitä tai sijoittajia. Hallitus on suurten paineiden alla. Miten hoidetaan tuleva talous näiden yllättävien ja valtavien menoerien, koronan ja varustelujen varjossa? Mitä vielä tapahtuu?

Vastuunkantajilla on suuret paineet. Tavallinen ihminen voi koettaa välillä unohtaa ja elää pientä elämäänsä, ajatella hyvää ja tavallista.

Kuin pyhä

Eikö nyt ole sunnuntai, tai lauantai, edes perjantai? Ei ole, tiedän kyllä, että on tiistai. Miten aina vain tuntuu sunnuntailta tai viikonlopulta? 

Tuli ainakin lämpimämpää ja aurinkoista. Ajelin nurmikot.   Pesin helpolla tavalla kaksi kevyttä mattoa selkääni varoen. Mäntysaippuan tuoksu leviää pihapiirissä, se kuuluu kesään. Pyykitkin saivat kuivua narulla. Näistä tuli kesän tuntua, se onkin ollut kateissa. Kesäpäivä on kuin juhlapäivä.

Onhan nyt keskikesä, pian on kesäpäivän seisaus. Tuntuu, että äkkiä ollaan tässä kohdassa.  Omenapuu hohtaa kesäyössä valkoista valoaan. - Voi näitä kesäöitä, sanoi hän, muistan aina, kun katson kesäyöllä ulos. Syreeni alkaa kukkia, tuoksu leviää. Hain aitasta keinutuolin kuistille. Aamu- ja ilta- aurinko lämmittävät kuistia. Siinäkin voi istahtaa, katsoa  ja kuunnella kesää.  Käki kukkuu koko ajan jossain päin.

Toivottavasti antibioottikuuri tehoaa, ainakin olo on parempi. Se piti saada, ei ne yrttijuomat riittäneet. Kun vielä uneni paranisi, se on viime öinä ollut kateissa.

Kesää vasten korostuu kylmä kuoleman henkäys. Kävin tervehtimässä naapuria, jonka kymmenien vuosien ystävä kuoli äkillisesti. Pitkät puhelut ja vierailut loppuivat, niiden tilalla on tyhjää. Ystävän menetys on iso asia. Minäkin olin vielä aivan hiljattain  nähnyt tämän rouvan  palveluautossa. 

Palveluautossa todella näkee vanhusväen ja kylien muutokset. Muutama vuosi sitten tältä kylältä tuli kyytiin kymmenen ihmistä. Kuulin monia elämäntarinoita. Nyt heistä olen vain minä liikkeellä. Kuusi on kuollut, kolme on heikossa kunnossa palvelutaloissa. Uusia kyytiläisiä  ei ole tullut. Jotkut asukkaat ovat saaneet yksityisen taksisetelin. He eivät pysty enää omin päin  asioimaan. 

Silti pyhäpäiväni jatkuu.

Yrttikuuri

Jo taas tuntuu vähän kesäisemmältä. Parhaimmillaan on maaseudulla horta eli villiyrtit, nokkonen, voikukka, kuusenkerkkä, horsma, vuohenputki ynnä muut. Vaikka puhutaan villiyrttibuumista, kovin yleistä pihakasvien käyttö ei liene. Eipä ihme, kun muinoin yrttien käyttäjiä mestattiin noitina! Voikukan lehdet olisivat hyvin ravintorikasta salaattia, mutta maku ja suutuntuma ovat lykänneet sen käyttöä. Vuohenputkea, joka on täällä levinnyt  joka paikkaan muualta tuomani lipstikan mukana, käytän jonkin verran. Lipstikkaa on kuivumassa ja vähän nokkosta.

Minulla on taas sen yhden tulehduksen oireita. Antibiootit ovat kaukana. Täällä pitäisi olla aina terve. Luin luonnon tuotteista, joita täältä puhtaasta luonnosta löytyisi. Karpalo on parhaiten tunnettu. Se estää kolibakteerien tarttumista rakon seinämiin. Sitä on vielä pari rasiaa pakastimessa. Puhutaan karpalomehusta, mutta kai se ilman keittämistä on parempi ? Valkosipuli lievittää tulehduksia, sitä on vähän kaapissa. Juoda pitäisi paljon ja huuhtoa johtimia.  Voikukat ympäröivät  talon ja voikukkateelläkin on paljon terveysvaikutuksia, myös tulehduksiin. Tein teetä keltaisista kukista, ei pahaa. Lehdissä olisi kai enemmän ravintoaineita kuin kukissa, mutta napsin kukkia.   Kuusenkerkkä on vuoden 2021 yrtti, joka sisältää paljon C- vitamiinia ja runsaasti muita hyötyaineita. Kiehautettu tee on oikein hyvää, lievästi kirpeätä ja vähän pihkanmakuista. 

Näitä nyt nautin: toista desiä karpaloita, kolme valkosipulinkynttä murskattua vedessä, voikukkateetä ja kuusenkerkkäteetä. 

Kiehautin uuden kattilallisen kerkkä- ja voikukkateetä hautumaan. 

Yrteissä on erittäin moninaisesti sisäelinten toimintaan vaikuttavia aineita, esim. voikukka laskee verenpainetta, joten niitä ei voi käyttää kovin runsaasti eikä jatkuvasti kaikkia. 

 

Nyt odotetaan vaikutuksia. Aloitinkohan liian myöhään? Olo ainakin virkistyi.

Ajattelin samantien paneutua voikukan lehtiin. Oma salaatinkasvatukseni ei ole onnistunut vuosiin eikä paljon muukaan viljelyni. Minun on parempi paneutua näihin luonnon valmiiksi kasvattamiin.  Leikkasin viikatteella alas pienen alan voikukkapellon reunasta. Siinä näytti olevan enemmän sileäreunaista kuin sahalaitaista voikukkaa. Uutena lehdet ovat parempia, odotellaan uutta kasvua.

 

 

Sääriippuvainen

Taasko sataa? Juuri aurinko pilkisti, mutta taas päivä pimeni ja vettä tulee. Aioin lähteä ulos, mutta eipä nytkään. Lätäkön pinnassa pomppivat taas pisarat. Hetken oli sen pinta sileä. Hiljainenkin sade näkyy lätäkön pinnasta, kun ikkunasta katsoo.

Kun kuivan kauden jälkeen alkoi sataa kylvöpelloille, oli mieli hyvillään. Oraat nousivat pian. Nyt riittäisi. 

Mieliala laskee, ulkona ei voi olla, tai voi mutta kastuu. On kylmää ja tuulta. Pyörälenkki jää lyhyeksi, kun uusi sade peittää silmälasit pisaroilla. Ei ole oikein kesä.

Jotkut ihmiset ovat herkempiä sään ja ilmanpaineen muutoksille kuin toiset, ovat ilmaherkkiä, toiset eivät huomaa mitään erityistä vaikutusta. Ilmanpaineen muutokset kuitenkin vaikuttavat kehoon ja  aiheuttavat ilmaherkille ahdistusta ja huonovointisuutta, pahentavat nivelkipuja, pahentavat keuhkovaivoja kuten astmaa, tuovat riskiä monien oireitten pahenemiseen. Erään THL:n tutkimuksen mukaan naiset reagoivat enemmän matalapaineeseen, miehet korkeapaineeseen. Keho ja mieli reagoivat säähän. Masentaa, väsyttää, on ankea mieli. Ikäihmisten keho voi reagoida voimakkaammin, kun kehon säätely ei toimi hyvin. "Säitten edellä" kolottaa monien luita.  Mieliala kohoaa hetkessä, kun aurinko kirkastaa keväänvihreät koivut.

Pitää koettaa piristää itseään. Laittaa hyvät ylimääräiset kahvit, kun saa jotain tehdyksi. Soittaa jollekulle toiselle ja jakaa oloja, ehkä se auttaa. Lukea tai tehdä  jotain hauskaa. Ajatella, että ulkokukat kestävät kauemmin, kun ei ole kuumaa. Lämmittää sauna keskellä päivää. Tai vetää peitto päälle ja mennä päiväunille.  Minä laitoin avovinttiin ilta-auringon puolelle itselleni lukupaikan, mutta eihän siellä nyt tarkene.

Milloin ja mihin lääkäriin?

Kävin tässä eilen yksityisellä terveysasemalla. Otsaani ilmaantui muutama viikko sitten pieni tummahkon punertava piste, joka suureni päivä päivältä, oli nyt noin puolen sentin kokoinen. Kuuden vuoden takainen melanooma silmän alla kehoitti seuraamaan muutoksia. Terveyskeskukseni on kaukana eikä siellä ole dermatoskooppia ihon tutkimiseen. Katsoin yksityisaseman  lääkäritarjontaa ja yllättäen huomenissa oli ihotautilääkäri paikalla ja aikoja vapaana. Olisin muuten odotellut ainakin muutaman viikon, mutta tajusin, että bussikyytiä ei ole enää ensi viikolla. Taksi tekee satasen lisän laskuun.

Niinpä kävin. Lääkäri arveli verisuoniperäiseksi tai tulehdukselliseksi, mutta mainitsi näytteen oton kahteen kertaan. No otettiin näyte. Lääkärillä näytti olevan aikakin vapaana. Sattui, piti polttaakin, kun vuoti kovasti. Hän kävi myös läpi kehoni vähäiset luomet. Minullehan on ohjeistettu omaehtoinen seuranta. Lääkärissä oli katsottu viimeksi neljä vuotta sitten. Lasku yli 300 €. Bussiin päästyä piti ottaa nitrosuihke pitkästä aikaa, otti jotenkin sydämestä. 

Biopsian tulos ei ole tietysti vielä tiedossa, mutta minulle tulee helposti tunne, että turhaan vein rahaa. Otsan läiskä olisi voinut hävitä itsestäänkin ja itsekin huomaan, jos joku luomi muuttuu. 

Ihmisillä on hyvin erilaisia tyylejä tutkimusten suhteen. Yksi ystävä ei mene millään terveyskeskukseenkaan, saati seurantoihin, apteekista kyselee kipuihin lääkettä. Jotkut menevät pienestäkin vaivasta yksityisille, eivät jahkaile. Rahatilanne tietysti vaikuttaa asiaan, mutta myös asenne. Yksi ystävä ei voi kuvitellakaan menevänsä yksityislääkärille, koska rahaa ei ole aina lääkkeisiinkään. Mies taas ei suostunut "turhaan kuluttamaan yhteiskunnan varoja", jos ei ollut varma että oli jotain pahempaa, vaan meni yksityiselle.

Minä menen aika pian lääkäriin, kun huolestun, mutta yksityisellä ikäänkuin kadun laskun takia, nuukuuttani, ellei vakavaa löytynyt. Olisin taas voinut ottaa mallia hänestä, joka ei hötkyile. Monta kertaa on yksityislääkäri ollut kyllä selvä pettymys. Kirurgeilta ei hoito-ohjeita kannata mennä hakemaan. Enää ei onneksi tarvitse mennä gynekologisiin seurantatutkimuksiin, ellei selvää vaivaa ilmaannu, näin on viime kerroilla sanottu, kun ei ole sukutaipumustakaan. Eihän minulla nyt enää ole niin väliäkään, ajattelen. Ja sitten pieni läiskä otsassa nostaa huolen. Mielenrauhasta silloin maksaa.

Toivottavasti nyt odottava näyte ei tuo samanlaista yllätystä kuin nätti kauneuspilkkuni poskessa, se jota katselin monta vuotta huolestumatta.

Julkisella puolella minun vakavat diagnoosini on todettu ja hoidettu, yksityisellä on ollut  erilaisia seurantoja, mutta tuhansia euroja on käytetty. Toivottavasti sote vahvistaa julkista sektoria, olen sen kannattaja. Mutta hyvä että kävin nyt, kun oli mahdollisuus, murehtisin kuitenkin.