Puuhapäivä

Pitkästä aikaa minulle tuli puuhapäivä, kun palasin Torpan taloon parin viikon jälkeen. Tulin junalta taksilla, vaikka ei tänne mikään kiire olisi ollut sadepäivinä. Oli odottavia syyshommia.  Aikomus on poistattaa iso vadelmapusikkoni, kun en viitsi sitä enää huoltaa. Onneksi sukulaismies  oli kerännyt tukina toimineet jäykät rautalangat ja heinäseipäät pois. Ne ovat hankalia kipeille käsille. Minun tarvitsi vain kantaa ne latoihin talteen. Tein lyhyen uuden penkin, johon siirsin neljä vadelmanjuurakkoa. Kärräsin siihen multaa multakuopasta. Tulisi vähän syömämarjaa. Olen aiemmin siirrellyt ja istutellut täällä paljon, mutta luulin, etten voisi enää irrottaa nurmikkoa ja tehdä penkkiä. Teinpä kuitenkin, pienen tosin. Tukipuiksi raahasin vanhat navetan katon tikapuut.

Kauempana olevaan perunapenkkiin siirsin viisi tainta. En tiedä, teenkö enää uutta perunapenkkiä. Sato ei ole ollut kummoinen, mutta periaatteessa on mukava kasvattaa jotain.

Myöhemmin tulee yrittäjä jyrsimään vadelmanjuuret irti. Olen tilannut häneltä monta muutakin puiden ja pensaiden huoltotyötä. Pitää ostaa apuja, kun ei itse pysty tai tulee tekemisestä  kipeäksi. Tarkoitus on myös saada nurmikkoaluetta vähän pienemmäksi. Ehkä vielä ajan kerran nurmikot. Kone ei käynnistynyt, mutta yön yli lataus palautti laturin.

Krassit olivat paleltuneet. Tyhjensin laatikot ja otin siemeniä talteen. En taida leikata kukkavarsia penkeistä, kun niissä on linnuille syömistä talvella. 

Kun sade näytti taukoavan, menin lähimetsään katsomaan puolukkaa. Oli sitä, mutta sade alkoi taas. Sukulaismies on raivannut raivaussahalla erään vanhan metsätien pajukot, jotka jo tukkivat tien. Menin kokoamaan varsistoa syrjään tieltä. Oli välillä isompaakin puuta.  Palatessani taivas kirkastui ja poikkesin marjametsään. Poimin sangollisen. Yön yli kuivattelin märkiä marjoja tuvassa uunipelleillä. Virittelin perkauslaitteen pölynimuriin avulla. Jätin aamuun niiden perkauksen. Ennen aina perkasin käsin ulkona, mutta eihän tuolla nyt märkänä voi istua. 

Illan hämärtyessä sytytin tulen hellan ja takkaan, tein taas kolmeksi päiväksi broilerkeiton omin perunoin. Pidän isoa vesikattilaa hellalla, kun en pannut lämminvesiboileria päälle. Pitää säästää sähköä. Lämmitän saunan. Lämpimään veteen kastetulla pyyhkeelläkin saa pienet hiet pyyhityiksi. Puuhella on taas keskuspaikka.

Muutama omena löytyi vielä ainokaisesta, lahoavasta omenapuustani. Pitihän se vanha herkku puolukkapöperö tehdä uusien puolukoitten kunniaksi: Puolukkasurvosta, talkkunaa, sokeria ja maitoa. Sitä meillä oli eväänäkin naapurintytön kanssa metsäretkellä.

Tupa lämpeni taas mukavasti puulämmöllä. Illan taittuessa pimeään tuvan ikkunoitten takana oli myönnettävä, että se oksaurakka oli liikaa. Pientä lääkitystä tarvittiin. Mutta kun on niin mukava puuhata silloin harvoin, kun se tuntuu hyvältä!