Lapsenlapsella on ensimmäinen syyslomansa. Taidekasvatusvastaavana vein hänet maanantaina Amos Rexin taidenäyttelyyn. Siellä tilan täyttää mystinen, tuhkanhimmeä patsaspuisto, tarkkoja patsaita lapsista, nuorista, vanhuksista, hevosista, veneistä, pääkalloista, karusellista, puista, pylvästaloista. Se on belgialaisen Hans op de Beeckin "Hiljainen paraati". Ei siellä niin pimeätä ole kuin miltä kuvissani näyttää.
Katselimme kaikki läpi ja sitten opaskirjan kanssa uudestaan. Sitten tyttö sanoi: - Nyt minun kärsivällisyyteni loppuu tähän harmaaseen. Opas kehoitti menemään studioon tekemään itse jotain. - Joo, heti värejä! Studiossa sai tehdä myös asetelmia ja kokeilla erilaisia valoja.
Illalla luimme satua, jossa paha noita on taikonut ihmiset ja eläimet patsaiksi. - Jos nekin kaikki ovat noiduttuja! Jos ne vapautuvat yöllä ja saavat värit. Jos se tyttö kiepsahtaa lautalta uimaan ja Timo ampuu nuolen.
Kävin katsomassa näyttelyn heti sen avauduttua ja pidin kovasti. Aion toki vielä viedä pojatkin 10v ja 12v katsomaan. Varsinkin kymmenvuotiaalla pruukaa olla taidenäyttelyissä mainioita kommentteja. Odotan niitä mielenkiinnolla.
VastaaPoistaLasten kanssa näyttelyissä on oma viehätyksensä, uusia näkökulmia. Hauskaa retkeä!
Poista