Neljäs portti

Seurailen ikääntyvän itseni, tavallisen ihmisen, päiviä kohti neljättä ikää juuri tästä näkökulmasta koettuna. Nuorempien tekemät vanhuuskuvaukset ovat aika toisenlaisia. Terveydentila määrittää ikävaiheen kokemusta enemmän kuin vuodet, mutta väistämätön osuus vuosillakin on. Tulevaisuutta ei voi tuntea missään iässä, mutta nyt tietää, ettei sitä ole pitkään. Aina voi löytää jotain kaunista ja mieltä ilahduttavaa, kun etsii.

▼
sunnuntai 26. syyskuuta 2021

Syyskirkkautta

›
Vähitellen kirkastuu syysmaisema tälläkin korkeudella. Kirkastuu niinkuin vanhurskasten tie ennen päättymistään. Yöllä heräävää ...
torstai 23. syyskuuta 2021

Kuudesti rokotettu

›
Tutussa puolukkapaikassa kävi eilen juttu, johon en ole ennen törmännyt. Olin kumartuneena poimimaan ja  yhtäkkiä ympärilläni surisi ja kimp...
2 kommenttia:
keskiviikko 22. syyskuuta 2021

Ihmisen muisto

›
Aika reippaastihan olen totuttautunut tähän yksinoloon, kuten olen monasti viime aikoina kertonut, mutta välillä putoaa yllättäe...
2 kommenttia:
lauantai 18. syyskuuta 2021

Talvipesän stailaus

›
  Jotain pientä säätöä pitää tehdä, jotta pieni boksini vähän uudistuisi. Olen jo pitempään elätellyt ajatusta alkovista, kun y...
3 kommenttia:
keskiviikko 15. syyskuuta 2021

Koronataskussa

›
 Menin uimahalliin ohjattujen jumppien välillä, että paikalla olisi vähemmän väkeä. Pukuhuoneessa ollaan ohjeen mukaan maskissa. Siitä ete...
4 kommenttia:
maanantai 13. syyskuuta 2021

Eläkeläisen vapaus

›
On tämä kyllä ylellistä, että saa oleilla mielensä mukaan, tai ainakin vain omien kremppojensa ja varojensa rajoissa (plus koron...
2 kommenttia:
maanantai 6. syyskuuta 2021

Yksinoloonkin oppii

›
Kauan sitten Helsingissä tulin kaupasta yhtä matkaa kumaraisen iäkkään naisen kanssa. Hän asui vastapäätä meitä. En ollut koskaa...
‹
›
Etusivu
Näytä internetversio

Tietoja minusta

Annikki
Kolmas portti- blogi saatteli minut eläkeportin läpi uuteen maastoon ja sen haasteisiin. Mumman raitamatto-blogi seuraili tämän yhden ikääntyvän ihmisen sopeutumista eläkepäiviin ja pyrkimystä sisäiseen rauhaan ja eheyteen. Kun tärkeimmät ihmiset ja asiat ovat olemassa, on eläkeaika aivan elämän parasta aikaa. Menetysten jälkeen alkaa toisenlainen ja toisenvärinen kudos, surun himmeä silkki, jossa joskus värillinen valo läikähtää. Mummanpesässä kerron elämän ja asumisen muutoksista yksin jäämisen jälkeen. Sairaudet ja ikääntyminen muuttavat olemisen perusehtoja. Jokaiseen tähänastiseen blogiin on elämä sisällyttänyt läheisten ihmisten menetyksiä. Neljännestä portista näkyy elämän viimeisten vuosien aika. Kirjoittelen ajatuksella, että yksityinen on yleistä.
Tarkastele profiilia
Sisällön tarjoaa Blogger.