Neljäs portti

Seurailen ikääntyvän itseni, tavallisen ihmisen, päiviä kohti neljättä ikää juuri tästä näkökulmasta koettuna. Nuorempien tekemät vanhuuskuvaukset ovat aika toisenlaisia. Terveydentila määrittää ikävaiheen kokemusta enemmän kuin vuodet, mutta väistämätön osuus vuosillakin on. Tulevaisuutta ei voi tuntea missään iässä, mutta nyt tietää, ettei sitä ole pitkään. Aina voi löytää jotain kaunista ja mieltä ilahduttavaa, kun etsii.

▼
torstai 25. marraskuuta 2021

Paikkaan rajattu

›
Koko aamupäivän satoi lunta, valkoista ikkunan täydeltä. Tuli sisälläolon tunnelma, äänikirjan ,(Pirkko Saision Passio) ja käsit...
lauantai 20. marraskuuta 2021

..kuin lapsi leikkimään..

›
Olisin työkiireitten aikana voinut nähdä unta tällaisesta ajasta: olen jo marraskuun puolivälin paikkeilla hankkinut joululahjat...
2 kommenttia:
maanantai 15. marraskuuta 2021

Flunssaviikko

›
Nenää alkoi kutittaa, tuli jatkuvia pärskähtelyjä ja aivastuksia, sieraimet arkoina, kurkkukipua, kuumettakin nousi. Viisi vuotta sitten, ku...
3 kommenttia:
keskiviikko 10. marraskuuta 2021

Sota-ajassa

›
Olen lukenut Laila Hietamiehen Lehmusten kaupunki- sarjan viimeiset kolme kirjaa Koivu ja tähti, Siellä jossain ja Kallis kotima...
lauantai 6. marraskuuta 2021

Kädenjälkien muisto

›
Kuuntelin ja katselin Pyhäinpäivän messun Jyväskylän kaupunginkirkosta. Messu oli kaunis, rauhallinen. Omaiset saivat viedä ruus...
2 kommenttia:
maanantai 1. marraskuuta 2021

Liikekannalla

›
On edelleen jotenkin erikoinen tunnelma olla liikkeellä liikennevälineissä ja kaupoissa, kun koronatartuntoja ja kuolemantapauksiakin on aik...
2 kommenttia:
sunnuntai 31. lokakuuta 2021

Ruumis ja enkeli

›
Minut on nimetty nuorimman lapsenlapsen taidekasvatusvastaavaksi. Se on tarkoittanut yhteispiirtelyä ja kynien hankintoja. Tänää...
2 kommenttia:
‹
›
Etusivu
Näytä internetversio

Tietoja minusta

Annikki
Kolmas portti- blogi saatteli minut eläkeportin läpi uuteen maastoon ja sen haasteisiin. Mumman raitamatto-blogi seuraili tämän yhden ikääntyvän ihmisen sopeutumista eläkepäiviin ja pyrkimystä sisäiseen rauhaan ja eheyteen. Kun tärkeimmät ihmiset ja asiat ovat olemassa, on eläkeaika aivan elämän parasta aikaa. Menetysten jälkeen alkaa toisenlainen ja toisenvärinen kudos, surun himmeä silkki, jossa joskus värillinen valo läikähtää. Mummanpesässä kerron elämän ja asumisen muutoksista yksin jäämisen jälkeen. Sairaudet ja ikääntyminen muuttavat olemisen perusehtoja. Jokaiseen tähänastiseen blogiin on elämä sisällyttänyt läheisten ihmisten menetyksiä. Neljännestä portista näkyy elämän viimeisten vuosien aika. Kirjoittelen ajatuksella, että yksityinen on yleistä.
Tarkastele profiilia
Sisällön tarjoaa Blogger.