Neljäs portti

Seurailen ikääntyvän itseni, tavallisen ihmisen, päiviä kohti neljättä ikää juuri tästä näkökulmasta koettuna. Nuorempien tekemät vanhuuskuvaukset ovat aika toisenlaisia. Terveydentila määrittää ikävaiheen kokemusta enemmän kuin vuodet, mutta väistämätön osuus vuosillakin on. Tulevaisuutta ei voi tuntea missään iässä, mutta nyt tietää, ettei sitä ole pitkään. Aina voi löytää jotain kaunista ja mieltä ilahduttavaa, kun etsii.

▼
lauantai 29. tammikuuta 2022

Torpan tammikuuta

›
Lunta satelee, välillä tiheästi, välillä harvempaan. Tupa kietoutuu valkoiseen hämärään. Välillä tuuli kohahtaa, ennusteen mukaa...
tiistai 25. tammikuuta 2022

Potkuriretki

›
Keksin lähteä lähikauppaan neljän kilometrin päähän potkukelkalla. Tänään on kaupan kuljetuspäivä. Olisin voinut tilata tavarat ...
2 kommenttia:
maanantai 24. tammikuuta 2022

Pysähtynyt hetki

›
Seison teekuppi kädessä ja katson auringonlaskua metsän taa. Kello on neljä, päivä on pidentynyt. Iltarusko on hohtavan punainen...
2 kommenttia:
lauantai 22. tammikuuta 2022

Missä oletkin

›
"Kummasta on haikeampaa lähteä, kaupungista vai maalta?", kysyin naapureiltani heidän kyydissään kohti Etelä- Pohjanma...
2 kommenttia:
maanantai 17. tammikuuta 2022

Yksinmietteitä

›
Kävelen usein illalla erään vanhusten talon ohi. Ikkunaverhot ovat auki monessa ikkunassa ja näen vanhoja miehiä istumassa telev...
2 kommenttia:
keskiviikko 12. tammikuuta 2022

Odotus

›
Joskus on olotiloja, joissa osaa vain olla aloillaan ja miettiä asioita, jotka valtaavat mielen. Se voi olla mukavaa muistelua, ...
3 kommenttia:
keskiviikko 5. tammikuuta 2022

Hiljaista rauhaa

›
Joskus nuorena katselin junan ikkunasta hämärtyvässä  lumimaisemassa lepääviä taloja ja niiden valoja. Mietin, milla...
2 kommenttia:
‹
›
Etusivu
Näytä internetversio

Tietoja minusta

Annikki
Kolmas portti- blogi saatteli minut eläkeportin läpi uuteen maastoon ja sen haasteisiin. Mumman raitamatto-blogi seuraili tämän yhden ikääntyvän ihmisen sopeutumista eläkepäiviin ja pyrkimystä sisäiseen rauhaan ja eheyteen. Kun tärkeimmät ihmiset ja asiat ovat olemassa, on eläkeaika aivan elämän parasta aikaa. Menetysten jälkeen alkaa toisenlainen ja toisenvärinen kudos, surun himmeä silkki, jossa joskus värillinen valo läikähtää. Mummanpesässä kerron elämän ja asumisen muutoksista yksin jäämisen jälkeen. Sairaudet ja ikääntyminen muuttavat olemisen perusehtoja. Jokaiseen tähänastiseen blogiin on elämä sisällyttänyt läheisten ihmisten menetyksiä. Neljännestä portista näkyy elämän viimeisten vuosien aika. Kirjoittelen ajatuksella, että yksityinen on yleistä.
Tarkastele profiilia
Sisällön tarjoaa Blogger.