Neljäs portti

Seurailen ikääntyvän itseni, tavallisen ihmisen, päiviä kohti neljättä ikää juuri tästä näkökulmasta koettuna. Nuorempien tekemät vanhuuskuvaukset ovat aika toisenlaisia. Terveydentila määrittää ikävaiheen kokemusta enemmän kuin vuodet, mutta väistämätön osuus vuosillakin on. Tulevaisuutta ei voi tuntea missään iässä, mutta nyt tietää, ettei sitä ole pitkään. Aina voi löytää jotain kaunista ja mieltä ilahduttavaa, kun etsii.

▼
lauantai 26. marraskuuta 2022

Naiset ja sota

›
Kun käyttää e- kirjoja tai äänikirjoja, kuten minä BookBeatia, on valittavien kirjojen runsaus aina edessä. Kirjan saamat arvost...
7 kommenttia:
perjantai 18. marraskuuta 2022

Tulen teossa

›
Tulin taas ihanan puuhellani ja takan viereen yli viiden viikon poissaolon jälkeen. Palveluauto toi perille jo aamupäivällä valo...
tiistai 15. marraskuuta 2022

Suurten ikäluokkien maailma

›
Luin tässä oikein paperikirjana Kristiina Harjulan vuonna 2018 julkaistun kirjan "Ollaanko me jo vanhoja? Elämää suurten ik...
keskiviikko 9. marraskuuta 2022

Uni

›
Olipa kumma uni. Olin Torpan kylällä nuorisoseuran pihassa. Siellä oli ehkä jokin tilaisuus. Muistin, että minulla on sairaalassa lapsi, tyt...
maanantai 31. lokakuuta 2022

Sumuretki

›
Aamulla nousi tiheä sumu, joka peitti ympäristön täysin näkyvistä. Sumua nähdessäni haikailen aina mökkijärven syyssumuja. Sumun...
perjantai 28. lokakuuta 2022

Kaupunkielämää

›
Tulin siis kaupunkikotiini. Kaikki oli niinkuin ennenkin. Alan oppia kerrostaloon. Tunnen kyllä kaikki asukkaat, mutta en enää yhtään toivo ...
2 kommenttia:
keskiviikko 19. lokakuuta 2022

Hiljainen paraati

›
Lapsenlapsella on ensimmäinen syyslomansa. Taidekasvatusvastaavana vein hänet maanantaina Amos Rexin taidenäyttelyyn. Siellä til...
2 kommenttia:
‹
›
Etusivu
Näytä internetversio

Tietoja minusta

Annikki
Kolmas portti- blogi saatteli minut eläkeportin läpi uuteen maastoon ja sen haasteisiin. Mumman raitamatto-blogi seuraili tämän yhden ikääntyvän ihmisen sopeutumista eläkepäiviin ja pyrkimystä sisäiseen rauhaan ja eheyteen. Kun tärkeimmät ihmiset ja asiat ovat olemassa, on eläkeaika aivan elämän parasta aikaa. Menetysten jälkeen alkaa toisenlainen ja toisenvärinen kudos, surun himmeä silkki, jossa joskus värillinen valo läikähtää. Mummanpesässä kerron elämän ja asumisen muutoksista yksin jäämisen jälkeen. Sairaudet ja ikääntyminen muuttavat olemisen perusehtoja. Jokaiseen tähänastiseen blogiin on elämä sisällyttänyt läheisten ihmisten menetyksiä. Neljännestä portista näkyy elämän viimeisten vuosien aika. Kirjoittelen ajatuksella, että yksityinen on yleistä.
Tarkastele profiilia
Sisällön tarjoaa Blogger.