Neljäs portti

Seurailen ikääntyvän itseni, tavallisen ihmisen, päiviä kohti neljättä ikää juuri tästä näkökulmasta koettuna. Nuorempien tekemät vanhuuskuvaukset ovat aika toisenlaisia. Terveydentila määrittää ikävaiheen kokemusta enemmän kuin vuodet, mutta väistämätön osuus vuosillakin on. Tulevaisuutta ei voi tuntea missään iässä, mutta nyt tietää, ettei sitä ole pitkään. Aina voi löytää jotain kaunista ja mieltä ilahduttavaa, kun etsii.

▼
torstai 24. lokakuuta 2024

Yksin ja seurassa

›
Yksinolo on asia, jonka kanssa me yksineläjät askartelemme. Joskus sitä on liikaa, joskus liian vähän. Minulla on ju...
6 kommenttia:
lauantai 12. lokakuuta 2024

Meikäläisen autojuttuja

›
Olen yksineloni aikana kulkenut  kulkuni sujuvasti julkisilla kulkuneuvoilla. Aikataulut ja odottelut kuuluvat siihen, mutta ole...
2 kommenttia:
keskiviikko 2. lokakuuta 2024

Jotain omaa

›
Ystävieni kanssa puhumme melkein aina huolista; omista sairauksista ja paljon lähipiirin moninaisista haasteista, jo...
6 kommenttia:
maanantai 23. syyskuuta 2024

Tulevaisuuden uhat

›
Maailma tuhoutuu. Kaikki on pilalla, luonto tuhoutuu, ilmaa ei voi hengittää. Kohta on vain kuumaa ja mustaa. Minä o...
4 kommenttia:
lauantai 14. syyskuuta 2024

Kamala luonto

›
Minähän olen luontoihminen, mutta nyt olen saanut tuntea luonnossa piileviä haittoja aivan omiksi tarpeiksi. Viime tiistaina sat...
11 kommenttia:
sunnuntai 8. syyskuuta 2024

Parvekeuutisia

›
Onpa kiva kuulla joskus mukavia uutisia. Yleensähän ikäihmisten uutiset ovat sairauksia, huolia ja kuolinuutisia. -Eipä tässä se...
4 kommenttia:
lauantai 31. elokuuta 2024

Talvipesän peuhkutusta

›
Olen peuhkuttanut pientä pesääni kaupungissa aivan innolla. Flunssan oireet hälvenivät, kun neljä viikkoa oli niiden alusta kulu...
4 kommenttia:
‹
›
Etusivu
Näytä internetversio

Tietoja minusta

Annikki
Kolmas portti- blogi saatteli minut eläkeportin läpi uuteen maastoon ja sen haasteisiin. Mumman raitamatto-blogi seuraili tämän yhden ikääntyvän ihmisen sopeutumista eläkepäiviin ja pyrkimystä sisäiseen rauhaan ja eheyteen. Kun tärkeimmät ihmiset ja asiat ovat olemassa, on eläkeaika aivan elämän parasta aikaa. Menetysten jälkeen alkaa toisenlainen ja toisenvärinen kudos, surun himmeä silkki, jossa joskus värillinen valo läikähtää. Mummanpesässä kerron elämän ja asumisen muutoksista yksin jäämisen jälkeen. Sairaudet ja ikääntyminen muuttavat olemisen perusehtoja. Jokaiseen tähänastiseen blogiin on elämä sisällyttänyt läheisten ihmisten menetyksiä. Neljännestä portista näkyy elämän viimeisten vuosien aika. Kirjoittelen ajatuksella, että yksityinen on yleistä.
Tarkastele profiilia
Sisällön tarjoaa Blogger.