Neljäs portti

Seurailen ikääntyvän itseni, tavallisen ihmisen, päiviä kohti neljättä ikää juuri tästä näkökulmasta koettuna. Nuorempien tekemät vanhuuskuvaukset ovat aika toisenlaisia. Terveydentila määrittää ikävaiheen kokemusta enemmän kuin vuodet, mutta väistämätön osuus vuosillakin on. Tulevaisuutta ei voi tuntea missään iässä, mutta nyt tietää, ettei sitä ole pitkään. Aina voi löytää jotain kaunista ja mieltä ilahduttavaa, kun etsii.

▼
sunnuntai 31. lokakuuta 2021

Ruumis ja enkeli

›
Minut on nimetty nuorimman lapsenlapsen taidekasvatusvastaavaksi. Se on tarkoittanut yhteispiirtelyä ja kynien hankintoja. Tänää...
2 kommenttia:
sunnuntai 24. lokakuuta 2021

Menetyksen valossa

›
Luulin, että lähtisin naapurien kyydissä tänään, pakkasinkin jo,  mutta lähtö onkin vasta huomenna. Eilen toivoin, että saisin yhden ylimäär...
2 kommenttia:
keskiviikko 20. lokakuuta 2021

Lepokausi

›
Eilen oli viimeinen marjapäivä, karpaloita rapsakan pakkasyön jälkeen.  Suo, entinen järvenpohja, lepää ...
perjantai 15. lokakuuta 2021

Syyslomalla

›
Sade ripsii ikkunoihin, yltyy rapsakaksi, tiellä on lammikoita, viiden jälkeen jo on hämärää, pimenee. Keltaiset lehdet ovat tää...
3 kommenttia:
torstai 7. lokakuuta 2021

Kirjamatkoja

›
Jotkut tutut ovat jo alkaneet varata ulkomaanmatkoja, onpa joku muuttanutkin lomasaarille. Minä en ole kaivannut ulkomaille. Ann...
4 kommenttia:
lauantai 2. lokakuuta 2021

Rukouspolulla

›
Yksin asuvalla ikäihmisellä on paljon aikaa. Nyt on aikaa käydä ajatuksissaan rakkaiden ja tärkeiden ihmisten luona ja elää kaue...
2 kommenttia:
sunnuntai 26. syyskuuta 2021

Syyskirkkautta

›
Vähitellen kirkastuu syysmaisema tälläkin korkeudella. Kirkastuu niinkuin vanhurskasten tie ennen päättymistään. Yöllä heräävää ...
‹
›
Etusivu
Näytä internetversio

Tietoja minusta

Annikki
Kolmas portti- blogi saatteli minut eläkeportin läpi uuteen maastoon ja sen haasteisiin. Mumman raitamatto-blogi seuraili tämän yhden ikääntyvän ihmisen sopeutumista eläkepäiviin ja pyrkimystä sisäiseen rauhaan ja eheyteen. Kun tärkeimmät ihmiset ja asiat ovat olemassa, on eläkeaika aivan elämän parasta aikaa. Menetysten jälkeen alkaa toisenlainen ja toisenvärinen kudos, surun himmeä silkki, jossa joskus värillinen valo läikähtää. Mummanpesässä kerron elämän ja asumisen muutoksista yksin jäämisen jälkeen. Sairaudet ja ikääntyminen muuttavat olemisen perusehtoja. Jokaiseen tähänastiseen blogiin on elämä sisällyttänyt läheisten ihmisten menetyksiä. Neljännestä portista näkyy elämän viimeisten vuosien aika. Kirjoittelen ajatuksella, että yksityinen on yleistä.
Tarkastele profiilia
Sisällön tarjoaa Blogger.