Kostea harmaus ja pimeys jatkuvat päivästä toiseen. On kuitenkin hyvä hengittää ja kävellä ulkona. Syrjäkylän ilma on puhdasta ja raikasta. Muuta savulaskeumaa ei ole kuin parin talon tienoilla mahdollisesti leijaileva takanpolton hyvä tuoksu. Marraskuinen maisema lepää sumussa. Ihmettelen, että pihan pensaissa ovat lehdet tallella. Purppuraheisiangervo ei ole pudottanut yhtään lehteä.
Joinakin päivinä en näe ketään, jonain päivinä kävelen lapsuusystäväni kanssa. Joskus on monta puhelua päivässä, jaetaan elämän hyvää ja huonoa. Juhlahetki on viikottainen videopuhelutunti ystävän kanssa. Joskus en puhu sanaakaan koko päivänä, ellen sitten ihan harjoituksen vuoksi itsekseni. Erakkopäivän iltana on hyvä avata televisio ja nähdä ihmisiä siellä.
Lukeminen tai kirjan kuuntelu on näiden päivien pääasiallinen viihdyke. Tällä hetkellä vietän aikaa peräpohjalaisen murteen Lapissa, Kari Kaulasen Kuuramäki-sarjan myötä, tai Bergen-Belsenin keskitysleirissä Hannah Pick-Goslarin kanssa, kirjassa "Ystäväni Anne Frank". Myöhäisinä hetkinä kuuntelen Anthony Doerrin maineikasta kirjaa " Kaikki se valo, jota emme näe". Kaikki kirjat kertovat sota-ajasta. Muunlaisia ei käsiini ole pitkään aikaan tullutkaan. Useimmiten luettavana on yksi kirja kerrallaan, mutta nyt kirjastoauton oikeat kirjat ovat nettikirjojen lisänä.
Odotin kovasti Marika Riikosen kirjaa "Yksin, kiitos". Se nostaa elämäntavan vaihtoehdoksi yksin elämisen ja viihtymisen vaihtoehdon, itse valittuna tai elämän käänteissä toteutuvana ja hyväksyttynä. Se kuvataan vastakohtana parisuhteessa elämisen ensisijaiselle, ikäänkuin pakolliselle, normaalina pidetylle mallille. Yksin elämiseen tai yksinolon tarpeeseen liittyy usein jonkinlaista häpeää. Kyllä kirja on kiinnostava ja nostaa esiin tärkeän asian, mutta se on kirjoitettu kovin subjektiivisesti ja syyttelevästi. Laajempi, objektiivisempi käsittely olisi tervetullutta. Moni ihminen tarvitsee jaksaakseen myös yksin olemista ja omaa reviiriä. Moni yksin elävä kokee sen elämäntavan sopivan itselleen eikä haluaisi vaihtaa sitä toisenlaiseksi, (paitsi jos mun tuttuni tulisi, ennen nähtyni näkyisi).
Piispa Huovinen sanoi siunauspuheessaan, puhuessaan inhimillisyydestä ja rauhasta, hieman irralliseksi jääneen lauseen: -Yksin ei voi elää hyvää elämää. Jäi vähän epäselväksi, mitä hän tarkoitti, mutta tämä varmaan osui monen yksinoloteemaan perehtyneen korvaan.
VastaaPoistaYksin eläminen voi olla niin monenlaista. Erakkoutta, itse valittua ja ajoittaista, kuten esim. kirjailijalla kirjoituskaudet. Jos ei ole ketään missään eikä kykene yhteyteen, vaikka olisi, ei se ehkä olekaan hyvää elämää. Ehkä piispa tarkoitti sitä. - Monin tavoin merkittävän ihmisen saattojuhla oli puhutteleva kokemus. Minulle jäi piispan puheesta mieleen lause: Hän oli hyvä ihminen. Siihen on helppo yhtyä kansalaisena, joka on kaukaa seurannut Martti Ahtisaaren elämäntyötä.
VastaaPoista*Ellinoora
Oli hieno rauhan miehen juhla, katsoin alusta loppuun, kuin olisi paikalla ollut.
Poista