Minua on liikuttanut McDonaldsin lastentalosäätiön mainos, jossa lauletaan Edu Kettusen laulua Voi kunpa huomenna ois ihan tavallinen päivä...
"Ja sill′ ois mielessä vain ne ihan tavalliset murheet
Särkevä selkä ja saapuva talvi ja se ois ihan fine,
Vähän väsynyt vain, kun niill' ois ollut kaikenlaista.
Voi kun huomenna ois ihan tavallinen päivä."
Mikä se tavallinen päivä kullekin onkaan? Työikäiselle työpäivä tavallisine kuvioineen, lapselle koulupäivä, vanhalle hiljainen kotikupsuttelupäivä ilman pahempia särkyjä tai rasittavia menemisiä.
Joskus omavalintainen elämänrytmi keskeytyy ja siihen tulee yllättäviä, mielenrauhaa uhkaavia asioita. Yt- neuvotteluja, yrityksen vaikeuksia, työttömyys, avioeron uhkaa, sairauden merkkejä, asumisongelmia. Niistä seuraa monenlaista vierasta asiointia, menemisiä, päivärytmin muuttumista, rahahuolia, pelkoja, huolta ja uupumista, tulosten tai ratkaisujen jännittynyttä odotusta.
Vanhan ihmisen hiljennyttä elämää sekoittavat pienemmätkin haasteet. Entinen tehopakkaus, joka pyöritti lukuisia asioita aamusta iltaan, voi huomata stressaavansa koko yön aamuista laboratorioasiaa tai soittoyritystä terveyskeskukseen.
Jonain iltana voi havahtua kaipaamaan sitä vähän tylsää päivää, jolloin kaikki olikin hyvin tai ainakin aika hyvin.
Joskus hirvittää hienokin tuleva päivä, omat synttärit tai muut juhlat tai vieraat ja toivoo jopa että olisikin huomenna peruspäivä. Jälkeenpäin voi olla kuitenkin onnellista muistella sitä päivää.
Mikä lie päivä huomenna? Jos voi käydä nukkumaan levollisin mielin, saa myös olla kiitollinen. Jos mieli on levoton ja huominen ahdistaa, voi muistaa, että kaikki menee ajallaan ohi, jollakin tavalla. Aina ei ole samanlaista. Jokin muutos tulee joskus, apua voi löytyä, itse voi sopeutua, vanhakin voi parantua.