Sähköpostiosoitteeni on liuhtarinportti at gmail.com

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *

lauantai 29. heinäkuuta 2023

Yhteisöistä

Tuli tilaisuus tavata kansakoulunopettaja viisikymmenluvulta, sisareni ensimmäisen luokan opettaja, nyt yli yhdeksänkymppinen.  Opettajan tytär toi äitinsä katsomaan tiloja, joissa nuori opettajapariskunta aloitti työuransa. Paikka on entinen maalaistalo, jonka peräkamarissa pidettiin koulua. Minäkin kävin siinä huoneessa kolmannen luokan. Meitä sodanjälkeisiä oli niin paljon, että kylään ei riittänyt yksi koulu, vaan kolmen talon tupa tai peräkamari muutettiin luokaksi sillä aikaa, kun toista koulua alettiin rakentaa. Opettajat vaihtuivat joka vuosi. Nyt tämä tyhjilleen jäänyt talo on muutettu toiminnalliseksi, sukuseuran hallinnoimaksi yhteisö- tai kylätaloksi, jossa pääsee käymään.

Nuorelle opettajaparille osoitettiin ensiasunnoksi kaksi yläkerran huonetta, joihin noustiin kapeita pystytikkaita myöten. Koko talossa ei ollut mukavuuksia. Sinne he kulkivat parin vuoden ajan kahden vauvaikäisen sekä polttopuiden ja vesiämpärien kanssa, kunnes uusi koulu ja opettajien asunnot valmistuivat. Oppilaita oli kaksi- kolmekymmentä. Kuinka me ja pulpetit mahduimme siihen kamariin? Keitto tai puuro haettiin kottikärryillä naapuritalosta, jossa keittoruoka laitettiin. Maito ja leipä piti olla eväinä. Se kaikki on niin kaukana nykypäivän normeista ja tottumuksista, että voi olla ihan ylpeä, että on elänyt aivan toisenlaista, köyhää aikaa. Silloinkin elettiin. Millähän mielellä opettaja katsoi vintintikkaisiin, joita hän oli kulkenut vauvavatsan kanssa? 
Runsas joukko entisiä koululaisia oli tullut tervehtimään ihailtua opettajaa. Suorastaan hartaudella miesväkikin lauloi "Nytpä tahdon olla ma, pienen mökin laittaja" sekä suvivirren.

Tämä kansakoulupiiri sai tästä pariskunnasta ja lisäksi kolmannesta uudesta henkilöstä vakituiset, pätevät opettajat eläkeikäisiksi asti. 
Opettajat asuivat koululla ja he olivat kylän kulttuuri-ihmisiä ja keskipisteitä, kansankynttilöitä.. Kuorot, urheilu,  melkein kaikki kulttuuritoiminnot saivat heistä vetäjiä ja osallistujia. Koulun kuusijuhlat ja kevätjuhlat olivat kylän tärkeitä juhlia. Pieni koululainen katseli ihaillen opettajan kauniita vaatteita ja kauniita tapoja, imi itseensä hyviä vaikutteita. 
Entisinä vuosikymmeninä monissa ammateissa yksityiselämä ja työ nivoutuvat yhteen. Kokonaisvaltaisuus loi yhteisöllisyyttä. Maalaiskylien elämä muutoinkin oli jatkuvaa elämäntapatyötä.  Kun opettajat,  samoin kuin monen muun alan ihmiset alkoivat muuttaa pois työsuhdeasunnoista, muuttui työnkuva. Ymmärrettävästi alettiin kaivata yksityisyyttä ja omaa, suojattua  aikaa, mutta yhteisöllisyyden henki heikkeni. Asuin itse perheineni koulukodin pihapiirissä yli kymmenen vuotta. Kun siellä työntekijät alkoivat muuttaa ulkopuolelle ja kävivät paikalla vain työvuoronsa, muuttui asuinyhteisö korostuneesti työpaikaksi, jossa vain nuoret asuivat. Työpaikan vaihdoksen myötä muualle muutettuamme lapseni kaipasivat yhteisön yhteisiä tapahtumia ja naapurustoa, jossa kaikki tunsivat toisensa. Ihminen tarvitsee yhteisöön kuulumista hyvine ja huonoine puolineen, mutta se on nykyään suuresti ohentunut. 
Vuonna 1957 rakennettu koulu toimii vielä, mutta varjoja jatkon ylle on kuulemma jo langennut. Monista kylistä on koulutalo myyty ajat sitten. Arvostan niitä, jotka ovat luoneet tämän yhteisötalon, jonka piirissä tällaisetkin muistelmat viriävät.







sunnuntai 16. heinäkuuta 2023

Herättäjäjuhlat Seinäjoella

Juhlilta on tultu. Juhla-sana tai juhliminen tuovat ihmisille mieleen hyvinkin erilaisia asioita. Tuhansia on meitäkin, joille se liittyy jokakesäisiin isoihin körttiseuroihin.
Seinäjoella  Lakeuden Ristin juurella oli kaunis, lehteväpuinen kirkkopuisto keskellä kaupunkia ja hyvät säät. Ruokailusta huolehtivat ensi kertaa pääosin yrittäjät eikä talkooväki, ja sekin sujui hyvin.

Istuin lauantaina viidet seurat ja täytyy sanoa, että kapeilla puupenkeillä istuminen oli huonolle selälleni tuskaa. Välillä menin istumaan maahan ja tauolla lepotiloihin lepäämään. Sunnuntain juhlamessussa noustiin ylös vähän väliä ja se auttoi selkää. Päätösseurojen lopuksi on ainut yhteinen rukous  ja Herran siunaus ja sitä varten polvistutaan penkkien väliin. Muutoin rukouksena toimivat virret. Lopuksi juhlaväki kokosi penkit kasoihin  muutamassa minuutissa. Yhtään roskaa ei näkynyt.
Jos ensi vuonna olen menossa Vaasan juhlille, menen lyhyemmäksi ajaksi, mieluummin sunnuntaiksi. Körttiradiosta voi seurata kaikki ohjelmat. Kotona keskittyisin paremmin puheiden sisältöön kuin selkää uuvuttavasti kärsiessäni. Tai sitten pitää ottaa tuoli mukaan.
Sisareni tapasi paljon opisto- ja kurssikavereitaan, minä tapasin  vain muutamia tuttuja. Onneksi ajan kanssa kaksi, joita en ole tavannut vuosiin.
Juhlien teema oli "Anna toivo huomiseen". Se sisältää paljon ja hyvin monipuolisesti sitä puhujat käsittelivät. Virret kantavat tilaisuudet puheesta toiseen.

keskiviikko 12. heinäkuuta 2023

Keskikesää maalaispiirissä

Väsymys on tasoittunut, kun tässä on toista viikkoa oltu omissa oloissa. On unta houkuteltu, jotain puuhailtu, paljon makailtu. Enimmäkseen yksin, muutama vierailu tai kyläänkutsu ovat tehneet siitä päivästä pyhäpäivän tuntuisen. Ensi viikonloppuna on runsaasti ohjelmaa Seinäjoella. Herättäjäjuhlat.

Kun syrjäkylällä asustelee ilman autoa, tarvitaan suunnittelua asioiden hoitamiseen. Perjantaiksi sain palvelukyydin. Sain hommatuksi terveyskeskuksesta laboratoriolähetteen yhden huolen takia ja sain myös ajan laboratorioon. Sieltä kipitän kauppakeskukseen maali- ja ruokaostoksille. Paluumatkan varrelta saan kyytiin mansikkatilalta tilatut mansikkalaatikot. Käy se näinkin, toivottavasti onnistuu, koska seuraava kerta on vasta viikon päästä.

Päältä ajettavasta ruohonleikkurista putosi viimeksi ajaessani yksi osa. Koneliikkeeseen haettaminen merkitsisi viikkojen kulumista. Sukulaisen kautta tuli ammattimies paikalle ja sai osan korjatuksi ja kiinnitetyksi paikoilleen. Se osa on ruohoa murskaava terä. Ihailen kovasti koneita hallitsevia ihmisiä! 

Tässä vietetään rauhallista keskikesää luonnonrunsauden ja valon keskellä. Kotimaan ja maailman uutiset ovat kyllä tuvassani, mutta samalla kaukana. Kylätietä pyöräillessä haistaa rypsin, ohran, kaadetun  heinän, mesiangervon tuoksut. Tienpenkereet kukoistavat kauniita värisommitelmia. Mustikka alkaa kypsyä. Jaksaaakohan tässä sukeltaa sinne hyttysten ja pörriäisten sekaan? Se vaatii tiettyä asennetta, jota joutuu aina lataamaan.
Istutin 16 perunaa neljään multasäkkiin, vesipullo keskelle. Vartta on kasvanut kovasti, liekö siellä mukuloita, en ole vielä katsonut. 
Tällaista verkkaista maaseutuelämää. Pojan perhe lähettää upeita alppikuvia Tirolin maisemista. Olen työmatkoillani niitä saanut ihailla. Nyt riittävät nämä omat maisemat. Ja onhan minulla se erityinen kesähuvini: Pyöräilyn tai pihatöitten jälkeen peseydyn raikkaasti ulkona kuistinnurkassa syreenien suojassa. Aurinko lämmittää veden sangossa tai vesiletkussa. Se on ydinkesää!





keskiviikko 5. heinäkuuta 2023

Leijuva väsymys

                  Vesimuisto
Näkökulma

Oli  koko perhekin lähellä

On se vanhuus totta, vaikka välillä unohdan sen. Elin liki kaksi viikkoa sosiaalista, vaihtelevaa, miellyttävää elämää. Oli ihanaa, lämmintä kesää ja uimista, historiaa, läheisiä,  tuttuja ja uusia sukulaisia, koirakaveri, paljon keskustelua, lopuksi kuin syksyisiä sadepäiviä, kesäretki Meri-Poriin, hyviä ruokia, autokyytejä. Oli leppoisia mökkipuuhia, matonpesua, saunanpesua, saunanlämmitystä omaan tahtiin, kuin ennen. Ne ovat minusta virkistäviä.  Hauskaa oli, kun kiivettyäni mökin katolle tutkimaan kattoa, tyttärentytär ilmaantui pihalle torumaan: -Heti kun silmä välttää..

Huoltokuljetusta  

Sadepäivän takkatuli

Mutta nyt palattuani eilen Torpalle, on aivan veto poissa, kuin leijuisin jotenkin, päässä vähän outo olo. Olen nukkunut kahdet lyhyet päiväunetkin. Torpan pihalla rehottaa kaikki, mutta en jaksa ryhtyä. Tavallisesta poikkeavissa tilanteissa ja aikatauluissa nukun tavallista heikommin ja iltaisin piti tropata sydänlääkkeillä, joita en omissa oloissani ole tarvinnut. Kaipa tämä tästä taas asettuu, hiljaisina ohjelmattomina ja omarytmisinä päivinä, äänikirjoja kuunnellen kun lukeminenkin on rasittavaa.  (Shelley Readin Minne virta kuljettaa oli kiinnostava ja hyvin kirjoitettu, vei vieraisiin elämänpiireihin ja kohtaloihin).
On se tämä voimien hiipuminen ikävää, hetken jaksaa ja sitten väsyy toisin kuin ennen. Jos osaisi nukkua hyvin, jaksaisi paremmin. Kuinka näin väsyy sellaisesta, mikä ei ollenkaan rasita, vaan on mieluisinta mitä nyt on? Huokaisen. 
       Kallon kallioita ja majakka, 
Noormarkun kirkon saarnastuoli

Lato

Vielä täällä on jonkin verran latoja pystyssä peltojen reunoilla. Useimmat ovat tyhjinä. Yhdessä näin kä...