Seinäjoella Lakeuden Ristin juurella oli kaunis, lehteväpuinen kirkkopuisto keskellä kaupunkia ja hyvät säät. Ruokailusta huolehtivat ensi kertaa pääosin yrittäjät eikä talkooväki, ja sekin sujui hyvin.
Istuin lauantaina viidet seurat ja täytyy sanoa, että kapeilla puupenkeillä istuminen oli huonolle selälleni tuskaa. Välillä menin istumaan maahan ja tauolla lepotiloihin lepäämään. Sunnuntain juhlamessussa noustiin ylös vähän väliä ja se auttoi selkää. Päätösseurojen lopuksi on ainut yhteinen rukous ja Herran siunaus ja sitä varten polvistutaan penkkien väliin. Muutoin rukouksena toimivat virret. Lopuksi juhlaväki kokosi penkit kasoihin muutamassa minuutissa. Yhtään roskaa ei näkynyt.
Jos ensi vuonna olen menossa Vaasan juhlille, menen lyhyemmäksi ajaksi, mieluummin sunnuntaiksi. Körttiradiosta voi seurata kaikki ohjelmat. Kotona keskittyisin paremmin puheiden sisältöön kuin selkää uuvuttavasti kärsiessäni. Tai sitten pitää ottaa tuoli mukaan.
Sisareni tapasi paljon opisto- ja kurssikavereitaan, minä tapasin vain muutamia tuttuja. Onneksi ajan kanssa kaksi, joita en ole tavannut vuosiin.
Nämä lankulla istumiset eivät vain minulta enää onnistu, siksi olen luopunut ajatuksestakin seuroihin osallistumisesta. Radiosta olisi voinut etsiä, mutta sattui olemaan lastenlapsihulinaa sinä viikonvaihteena. Toisaalta minun lapsuuskotonani ei käyty körttiseuroissa eikä lukeuduttu muihinkaan herätysliikkeisiin, niin ne eivät ole niitä, mitä kaipaisi erityisesti. Muutaman kerran työvuosina osallistuin mielelläni nimenomaan körttijuhliin, kun olivat sopivan matkan päässä. Niissä etelä-Suomen seuroissahan mekin aikoinaan tavattiin. Miten kauan siitä onkaan!
VastaaPoista*Ellinoora
Yhdeksän vuotta sitten tavattiin Vantaan juhlilla. Onko siitä jo niin kauan! Siellä sai istua tuoleilla katsomossa, samoin viime vuonna Joensuussa. Kyllä ne lankkuistumiset ovat minultakin ohi. Muut näyttivät istuvan rauhassa. Muutamat nuoret olivat virittäneet riippumatot puiden väliin ja makoilivat siellä. Se olisi parasta!
Poista