Uni

Marianpäivän konsertissa esitettiin 11 ihanaa Ave Mariaa.

Yöllä näin unta, että olin kuollut. En tiedä, kuinka se tapahtui, mutta selkeästi tiesin, että olin rajan toisella puolella.  Olin kuitenkin ihmisten keskellä, liikuin ja ajattelin. Välillä paikka oli lapsuuskotini tutut huoneet.

Näin kaiken, mutta värit olivat tummempia tai valo oli tummempaa. Kosketin ihmisiä, mutta ote tuntui hennommalta, ohuemmalta. Puhuin ihmisille ja mielestäni he vastasivat. En tullut tietämään, näkivätkö he minut tai tunsivatko halaukseni. Ajattelin, että liikun ja olen täällä nyt aluksi, mutta sitten siirryn muualle, kauemmaksi. Niin varmaan miehenikin oli aluksi keskellämme, ajattelin. Oloni oli rauhallinen, levollinen. 

Kipuruuhkaa

Onko muille tuttua, että joskus on aivan kivuttomia aikoja ja sitten taas joka paikkaa särkee? Minulla talvi meni nivelten osalta hyvin, mutta pari viikkoa sitten maalla ollessani alkoi oikein kipukausi. Kukaan ei niitä tarkemmin haluaisi kuulla, älkää lukeko eteenpäin, mutta kirjaanpa kuitenkin itselleni.

Yöllä herätti vasemman lavan vuosien mittaan usein oireilleessa kohdassa  uudenlainen kova kipu kuin olisi paksulla kynällä pistetty. Se on toistunut monta kertaa joka yö. Olen nyt  nukkunut sohvassa niin, että saan pönkättyä itseni oikealle kyljelle enkä pääse kääntymään. Se vähän estää kipukohdan ärtymistä.  Panadolia ja joskus nitroakin olen ottanut, kun yöllä tulee epävarmuus vasemman lavan kivuista. Nitro on aina auttanut, vaikka ei se voi sydänperäistä olla. Kai. 

Oikean jalan varpaan alle ilmaantui känsä sen jälkeen, kun kenkä paikattiin ja tuli ahtaaksi. Joka askelen terävää pistosta alkaa vältellä ja virheasennoissa sääri kipeytyi ja lonkkakin. Leikattu isovarpaan nivelkin alkoi aristaa.

 

Oikean käden nivelrikkoinen tyvi kipeytyi myös  ja sitten vasen rannekin alkoi pettää matkalaukkua junaan raahatessani. Sama laukku tuntuu aina vain  raskaammalta kuin ennen. Eikä siinä kaikki, ikenet alkoivat aristaa ja kipuja säteilee suun ympäristöönkin. Vai onko poskiontelotulehdusta?

No nyt olen saanut  jalkaterapeutilta avun varpaille. Silikoniortoosi suojaa arkaa kohtaa.  Hieroja on jynssännyt selkää niinkuin ennenkin monta kertaa. Lavan seutu aristaa nyt. Olen jumpannut kolme kertaa hyvän vesijumpan,  joka toinen päivä aion jatkaa. Lapuan uimahallin iltarauhassa olin välillä ainoana radalla ja nautin selkäuinnista,  katsellen puiden latvoja isoista ikkunoista. Täällä uimahallissa on vilkasta menoa. Pyynnöstäni on toisen altaan kohdalla suostuttu pitämään verhoja auki.  Jumppaillessaan voi katsella korkean vuoren  kaarta, vaikkei se Simpsiö olekaan. Apteekkiin päästyäni ostin ikeniä hoitavaa suuvettä ja tahnaa. Huomenna etsin hammasteknikon, joka pohjustaisi proteesin. Lapualla olisi hyvä, mutta koetan saada nopeammin täältä. 

Kauankohan näita siirtymiä saan vielä tehdyksi ja kummassa olisi parempi? Siis täällä uuden terveysaseman, apteekin ja hoitoloitten kyljessä vai maalla luonnon, hirsitalon, puuhellan ja syrjäkylän rauhan piirissä? Siinä on järki ja sydän vastakkain. Ja lisäksi on se, ettei vanhalla talolla ole enää muita huoltajia kuin minä.

Tänään pääsi jo vähän liikkeelle.

Hommailua

Maalla asustellessa on selvemmin osa harvaakin kylää ja naapurustoa kuin kerrostalossa. Elinpiiri on avarampi. Maalla ilmaantuu aina käytännön töitä tehtäväksi.  On iso onni, kun lähellä asuu monitaitoisia ihmisiä, jotka pystyvät moneen käytännön apuun. Maanvaivaksi tuleminen on kyllä mielessä riskinä, kun itse ei pysty vastavuoroisuuteen.

Minulle tuli pettymys ja vahinkoa,  kun metsänhoitoyhdistys ei korjannutkaan talon lähistöllä olevia myrskykaatoja myyntiin. "On liian vähän, anna jollekin kakkukahveja vastaan". Sellainen arvo tukilla, kun niitä on nyt metsät kumollaan! On niitä kuitenkin otettavissa 20 täysmittaista tukkipuuta lähellä ja  lisäksi paljon pienempää puuta. Onneksi yksi naapuri, joka on monasti auttanut ruohonleikkurin koneasioissa,  oli halukas keräämään puut itselleen. Hän tekee klapeja myyntiin ja lupasi tuoda niitä sitten minullekin. Tai hän tekee niistä lautaa tarpeisiinsa. Ehkä tämä on hyvä näin.

Keväinen tiistai antoi mahdollisuuden lakanapyykin ulkokuivatukseen. Sai pestyksi vieraslakanat kahdessa erässä. Silitys voimistaa ulkoraikkaan pyykin tuoksun. 

Puuhellan kansi on taas siistimpi, kun putsasin sitä liesimustalla. Puuhellahehkutus on ollut tänä vuonna facebookissa suurta, kun Puuhellaryhmä on kasvanut yli 12000 osallistujan. Tulisija tuo turvaa, kun sähköt pettävät, kuten myrsky-yönä todettiin. Heti aamusta siitä leviää tupaan  hyvä lämpö, kun tuli alkaa kohahdella.

Pitää täältä lähteä kaupunkiin jalkahoitoon, kun varpanpäähän on ilmaantunut piikkikänsä. Täällä ovat jalkahoitajat niin työllistettyjä, että odotusaika on monta viikkoa.  Kyllä on vaikeata kävellä välttämättömiäkin, kun piikki pistää joka askelella ja sääri kipeytyy virheasennossa. Pieni vika, harmillisen iso vaikutus.

Lumet ovat sulaneet alas katoilta, pihan jäät ovat osaksi poissa, tuvan ympärillä on vielä lumipeitto. Sulavan lumen raikkautta on hyvä hengittää. 

Valo on onni

Valo on onni, sanoi iltahartauden pitäjä. Siltä tuntuukin, kun harmaan pilvitaakan ja räntäsateen jälkeen maailma kirkastuu, aurinko tulee esiin ja kultaa aamulla ja illalla puitten latvat ja taivaanrannan. Valo tulvii tupaan kolmelta suunnalta. Yöllä on harmainakin päivinä taivas seljennyt ja täysikuu on valaissut pihapiirin ja pellot salaperäisillä valoillaan ja varjoillaan. Piha on liukas, tiet ovat liukkaita, sivutiellä kelkka luistaa. Hankikelejä ei ole. Lumet kohahtelevat katoilta alas. Kovan talven (ja sähkölaskujen) jälkeen kevättalven tuntu on ilo.

Nämä näkymät tänne vanhaan tupaan tulon palkitsevat. Jospa tuo kuntokin, jonka pitkä flunssa romahdutti,  pikku hiljaa jatkaisi kohenemistaan.