Yöllä herätti vasemman lavan vuosien mittaan usein oireilleessa kohdassa uudenlainen kova kipu kuin olisi paksulla kynällä pistetty. Se on toistunut monta kertaa joka yö. Olen nyt nukkunut sohvassa niin, että saan pönkättyä itseni oikealle kyljelle enkä pääse kääntymään. Se vähän estää kipukohdan ärtymistä. Panadolia ja joskus nitroakin olen ottanut, kun yöllä tulee epävarmuus vasemman lavan kivuista. Nitro on aina auttanut, vaikka ei se voi sydänperäistä olla. Kai.
Oikean jalan varpaan alle ilmaantui känsä sen jälkeen, kun kenkä paikattiin ja tuli ahtaaksi. Joka askelen terävää pistosta alkaa vältellä ja virheasennoissa sääri kipeytyi ja lonkkakin. Leikattu isovarpaan nivelkin alkoi aristaa.
Oikean käden nivelrikkoinen tyvi kipeytyi myös ja sitten vasen rannekin alkoi pettää matkalaukkua junaan raahatessani. Sama laukku tuntuu aina vain raskaammalta kuin ennen. Eikä siinä kaikki, ikenet alkoivat aristaa ja kipuja säteilee suun ympäristöönkin. Vai onko poskiontelotulehdusta?
No nyt olen saanut jalkaterapeutilta avun varpaille. Silikoniortoosi suojaa arkaa kohtaa. Hieroja on jynssännyt selkää niinkuin ennenkin monta kertaa. Lavan seutu aristaa nyt. Olen jumpannut kolme kertaa hyvän vesijumpan, joka toinen päivä aion jatkaa. Lapuan uimahallin iltarauhassa olin välillä ainoana radalla ja nautin selkäuinnista, katsellen puiden latvoja isoista ikkunoista. Täällä uimahallissa on vilkasta menoa. Pyynnöstäni on toisen altaan kohdalla suostuttu pitämään verhoja auki. Jumppaillessaan voi katsella korkean vuoren kaarta, vaikkei se Simpsiö olekaan. Apteekkiin päästyäni ostin ikeniä hoitavaa suuvettä ja tahnaa. Huomenna etsin hammasteknikon, joka pohjustaisi proteesin. Lapualla olisi hyvä, mutta koetan saada nopeammin täältä.
Kauankohan näita siirtymiä saan vielä tehdyksi ja kummassa olisi parempi? Siis täällä uuden terveysaseman, apteekin ja hoitoloitten kyljessä vai maalla luonnon, hirsitalon, puuhellan ja syrjäkylän rauhan piirissä? Siinä on järki ja sydän vastakkain. Ja lisäksi on se, ettei vanhalla talolla ole enää muita huoltajia kuin minä.
Tänään pääsi jo vähän liikkeelle.
Kivulla on asiaa. Sinä ja minä olemme sen koti, kun sille tulee tilaa, se saa kertoa asiansa. Kun itse kuuntelen sen viestiä, se tuntuu useimmiten parahduksensa jälkeen sanovan, ettei oikeastaan tarvitse muuta kuin tulla kuulluksi. Joitakin rikkonaisia osia on mahdollista vaihtaa vieraasta materiaalista tehtyihin osiin, jotka saattavat toimia jonkin aikaa hyvinkin. Useimpia ei voi vaihtaa, kipuaistimusta voi hiljentää, mutta viesti on itsepintainen: minä kulun, vanhenen, vähenen ja väsyn jaksamaan. Toisinaan hyväksyn sen, toisinaan ryhdyn ponnistelemaan sen hiljentämiseksi. Itse asia, se viesti ei muutu.
VastaaPoista*Ellinoora
Näinhän se on. Tuo vaihtelu kivuttomista ajoista kivuliaisiin hämmentää, mutta kuulunee kuvaan. Tätä ikää eletään.
Poista