Sähköpostiosoitteeni on liuhtarinportti at gmail.com

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *

sunnuntai 31. joulukuuta 2023

Hyvää vuotta 2024


Olkoon uusi vuosi 2024 meille kaikille hyvä, parempi kuin vuosi 2023! Että sairaus paranisi, terveys vahvistuisi, riidat ratkeaisivat, keskeneräiset asiat saataisiin sovituiksi loppuun, että sopua rakentuisi, että rakkaus uudistuisi, että toivova löytäisi kumppanin, että rahat riittäisivät, että löytyisi uutta työtä, että voimat riittäisivät, että löytyisi opintopolku, että koulu sujuisi, että löytyisi iloa ja innostusta, että mieli olisi rauhallinen ja tyyni, että kansat lopettaisivat lapselliset, tuhoisat sotaleikkinsä, että aseiden sijaan rahaa käytettäisiin ihmisten ja luonnon auttamiseen, että kärsimyksen sijaan ihmiset tuottaisivat toisilleen iloa, että Jumala olisi hyvä ja kaikkivaltias, että olisi rauha!

perjantai 29. joulukuuta 2023

Kuusen takaa

Kyllä olo tuntuu hyvältä täällä kuusen takana, isun sivustavedettävässä vällyjen päällä lueskellen! Tuli humisee takassa. 
Täysi viikko elettiin nuorempien ihmisten elämää ja perhettä. Heillekin kelpaavat arktiset maalaishuvit,  pihasauna ja palju jouluisessa lumisateessa. Kaakkuni ja laatikkoni hupenivat vauhdilla. 
Nyt on tupa siivottu taas, matot lumipesty ja hiljaisuus vallitsee. Hedelmäkakkua jätin itselleni palan ja nyt se vasta on oikein hyvää.
Tässä voi aina hetkeksi jättää yksittäisten ihmisten  ja valtioiden toisilleen aikaansaamat tuhot tuonne kuusenoksien taakse, ajatella että on turvassa, kuunnella kellon raksutusta, levätä, nukahtaa hetkeksi. Nousta kohentamaan tulta, katsoa lumen alta kimmeltäviä pihakuusen  valoja pimenevää iltaa vasten. Kääriytyä pimeän syliin. Mielessä on äskeinen uni, lahjahetki. Mies oli vieressä, olimme nuoria, elossa molemmat. Sanoin, että  on ollut tyhjää ja kamalaa, kun olen luullut että olet kuollut. 


perjantai 22. joulukuuta 2023

Hyvää Joulua!

Taas on päästy talvipäivän seisaukseen ja jouluun. Maapallo pyörii radallaan, ihmiset juhlistavat taitekohtia, kuka mitenkin ja monenlaisissa tilanteissa. Joku on ensimmäistä joulua ilman puolisoa, jonkun huolet ovat hellittäneet, jollakin elämän kriisi on kesken. Sodat jatkuvat, sitä on tuskallista ajatellakaan. 
Olen ollut kahtena koronajouluna yksin ja se oli hyvin levollista ja juhlavaa. Televisiossa ja radiossa on paljon hyvää ohjelmaa. Ajattelin, että yksinkin on hyvä viettää ja laittaa joulua. Arkeahan riittää jokaisella. Nyt olen ajan kanssa valmistellut perhejoulua. Yksi asia kerrallaan, rauhallisesti paneutuen, kun aikaa on. 
Toivotan joulurauhaa jokaiseen tupaan ja kotiin!

lauantai 16. joulukuuta 2023

Hämyinen maa

Hiljainen tienoo, hämyinen maa... Pehmeä hämärä peittää tienoot keskellä päivääkin. Päivä on lyhyt, lyhimmillään, pimeää on pitkästi. Ilta on pitkä. Tämä on jotenkin ihanaa, tämä vuodenaikojen rikkaus. Pimeän taitekohdan kruunaa joulu. Valoketjut ja lyhdyt loistavat pimeässä. Pikku hiljaa lisäilen niitä. Sisällä mausteiset kakkutuoksut leviävät uunista. On onnellista leipoa toivomusleipomuksia.


Tuuli on nousemassa ja pöllyttelee lumia pois puiden oksilta. Lumiset kuuset ovat niin kauniita. Nyt on saanut olla pitkään niiden keskellä kuin syleilyssä. Muistan aina,  kuinka kansalaisopiston maalauspiirissä yksi osallistuja hartaasti maalasi vieressäni lumisten kuusten taulua. Siitä tuli kaunis.

Suurten kuusten ja mäntyjen rinnalla uinuvat taimikot. Pian ne taas alkavat yhteyttää ja kasvaa, kuluttavat hiilidioksidia ja sitovat hiiltä. Hyvä, että on pakkasia. Ne suojelevat puita tuholaisten leviämiseltä ja myös talojen seiniä kostumiselta verrattuna lauhoihin, kosteisiin säihin.

Luonnossa on nytkin elämää. Eläinten jälkiä tulee joka yö. Harmi, etten niitä juuri koskaan näe. Vain kerran olen nähnyt ketun pihapiirissä, jäniksen joskus, kauriin ja peuroja samoin.
Olen säilyttänyt joulukortteja, osa on tätieni perua kahdeksankymmenluvulta. Tein niistä uusia kortteja, varsinkin pienimmälle lapsenlapselle. Koulun korttiaskartelusta minulla on tallella tämä, ikäänkuin pieni kassi,  ainakin seitsemänkymmenen vuoden takaa! Onko tuttua? 

.

lauantai 9. joulukuuta 2023

Kotimiehenä

Täällä makailen tyttären sängyllä, katselen jouluvalojen läpi kadunvarren huurteisia koivuja ja lumisia kuusia ja luen kolmatta kertaa Lundbergin Jäätä. Koira makoilee sängyn vieressä. Olen kotimiehenä.
Päivät kuluvat runsaslukuisten ulkoilujen ja makailujen vuorottelussa. Koira on levollinen, on kotonaan ja tottunut minuun. Turhaan pelkäsin, että se on levoton. Kuljemme metsiköissä ja pikkupoluilla, koira temmeltää lumessa. Ulkona on reilu pakkanen. Pidän maskia kasvoilla lämmittämässä hengitysilmaa, mutta silti vähän rinnassa tuntuu karhealta. Kyllä täällä voi asua ja viihtyä, palvelujen ja ihmisten keskellä, mutta pian olen taas vanhaa tupaa lämmittämässä.

Kaupunkireissuni alkusyy oli rokotusten ottaminen ja kolestrolikoe.  Kolestrolia pitää seurata, kun LDL:n pitäisi minulla nykyään olla alle 1.4. Lisälääkitykset statiinien ohellla eivät ole sopineet vatsalle. Nuorempana vatsa ei reagoinut mihinkään, nyt mikään uusi ei tunnu sopivan. Haettu arvo oli nyt toivotulla tasolla, 1.3. Jouduin kuitenkin äskettäin jättämään Alentajankin pois ja taas ei tiedä, riittääkö lääkitys. Minun huonon kolestrolin arvoni eivät ole missään vaiheessa ylittäneet viiterajoja, ja silti oli suonet tukossa
Kolestrolin merkityksestä sepelvaltimotaudissa kiistellään edelleen, samoin statiineista. Joidenkin näkemysten mukaan vanhojen ihmisten ei pitäisi käyttää statiineja. Minä koetan kiltisti noudattaa lääkärien ohjeita, haitoista huolimatta, kun mihinkään muuhunkaan neuvoon ei voi turvata. Isän suvun geeniperimä yllätti.

Yötä myöten olen jo toiseen kertaan lukenut/ kuunnellut Shelley Readin kirjaa Minne virta kuljettaa. Se on monitasoinen kasvutarina, jossa Coloradon luonto, rakkaus, politiikka alkuperäiskansat  ja kohtalot kutoutuvat kiehtovaksi ja sinnikkääksi kertomukseksi. Mirjami Heikkisen rauhallinen luenta luo taustan myös nukahtamiselle. Tämä voi olla yksi äänikirjan toimiva, vaikkakin kirjallisuuden kannalta kyseenalainen käyttötapa.

sunnuntai 3. joulukuuta 2023

Adventin valoa

Adventista alkaen joulua kohti lisäämme valoa hälventämään pimeää, tuomaan iloa ja toivoa.

Lato

Vielä täällä on jonkin verran latoja pystyssä peltojen reunoilla. Useimmat ovat tyhjinä. Yhdessä näin kä...