Sähköpostiosoitteeni on liuhtarinportti at gmail.com

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *

maanantai 28. kesäkuuta 2021

Kesäsaareen

No tuli se päivä tänäkin kesänä, että pääsin mökkisaareen! Tulin eilen sisareni kyydissä. Ensin teimme perinteisen juhannuskierroksemme hautausmailla. 
Kaikki on ennallaan, onneksi. Kesävuokralaisia on saarella ollut ja mennyt. Kaikki on jalan alla tuttua, kivet ja kolot. Aurinko laskee äärikohtaansa oikealla. Ihminen muuttuu enemmän. Toinen polvi on jäykkä ja kipeä ja aiheuttaa jo vaaratilanteita. Lähtöä tehdessäni nostin polkupyörää vajaan korkean kynnyksen yli. Jotenkin jalka petti alta tai ei kärsinyt ponnistusta ja lensin suoraan selälleni, pyörä kaatui päälle. Tai ehkä kipeä ranne petti. Tuollainen käy niin äkkiä, ettei tajua, mitä kävi. Selkä on vähän outo ja jäykkä.
Täällä on kuitenkin mitä loistavin matonpesusää, tuulta ja aurinkoa. Arvelen, että pieni liikunta on vain hyväksi tärähtäneelle ristiselälle. Liotin mattoja saavissa, pesin saunalla ja huuhtelin laiturilta järvessä, hain lisää pestävää. Kerran vuodessa voin huuhdella isossa järvessä, olen päättänyt. Tämä lempipuuhani tuo mieleen kaikki entiset kesät. Särkylääkettä on mukana. 
Tämä kivinen maasto ei sovi jäykkäjalkaiselle. Täytyy oppia varomaan liikkuessaan.

perjantai 25. kesäkuuta 2021

Juhannusperinteitä

Minun piti kyllä lähteä saarimökille, mutta kun kummityttö kavereineen oli etsimässä mökkiä, siirsin omaa menoani. Minulle onkin sen sijaan  kehittymässä ihan uniikit juhannusperinteet. Viime vuonna taistelin niittytrimmerin kanssa, kun sain päähäni alkaa juhannusaattona raivata kiviraunion sisäpihan kasvustoa. Ongelma oli se, ettei kone suostunut pysähtymään ennenkuin bensa loppuu. Kirjoitin siitä blogiin. Blogiystävä miehineen ilmaantui iltamyöhällä pihaan ja vikakohta löytyi. Kerran olen tänä vuonna sillä ajanut ja hip hei, kone pysähtyi kun siirsin sitä yhtä sivuvipua, joka osoitettiin viime vuonna. Kiitoksia vieläkin!
Nyt eilen ilmaantui kaksi tai kolme koneongelmaa. Ensin kaivon kymmenen vuotta toiminut vesipumppu ei yllättäen käynnistynytkään, olisin huuhdellut pari mattoa. Pumppuun käytetään ilmalämpöpumpun ulkoyksikössä olevaa pistorasiaa.  Painoin jostain syystä pistorasian keltaista nappulaa yrittäessäni turhaan käynnistystä. Vähän myöhemmin menin sisälle  laittamaan ilmalämpöpumpun viilennystä päälle. Ei inaustakaan. Tutkin sulakkeet, vaihdoinkin pari varmuuden vuoksi, vaikka en tiedä, mikä sulake siihen liittyy. Tutkin ohjekirjaa, ei mainintaa pistorasiasta. Etsin netistä ja päädyin siihen, että keltainen nappula on testipainike, jonla painaminen saa pistorasian vikavirtatilaan. Oletko kuullut sellaisesta, minä en? Pitäisi saada se laukaistua pois toisesta kohdasta. Yritin siirtää harmaata kohtaa, mutta se ei liikahtanut, vaikka yritin kolikolla painaa uurteista. Ilmalämpöpumpun asentaja tuntuu jääneen eläkkeelle. Soitin sitten tänään yhden netistä löytyneen sähköasentajan numeroon ja hän vastasi mökiltä. Neuvonta sopi hänen juhannuksenviettoonsa. Kuvaukseni perusteella hän päätteli, että tosiaan vikavirtatilasta on kysymys. Sen poistopainike on yleensä hyvin tiukka. Hän kysyi, pystyisinkö lähettämään kuvaa. Sain sen otetuksi ulkoyksikön takaa hankalasta paikasta. Rohkaisun avulla kovensin otettani ja painike liikahti ja laite toimii taas! Ja minä tunnen sanan vikavirtatila ja ymmärrän tuon kuvan!
Eilen brakasi myös päältä ajettava ruohonleikkuri, tärisi ja paukahteli, kunnes sammui. Juuri ja juuri sain sen ajetuksi latoon. Viime viikolla se on kuulemma toiminut hyvin, kun sukulainen ajoi. Roskaa mennyt bensatankkiin, tulppa tukossa.., maanantaina hän voi tulla asentajakaverin kanssa katsomaan. Ajoin sitten taas työnnettävällä koneella koko alan hiki valuen. Ihmeesti tuo oma pumppuni toimii! Piti vielä haravoidakin, kun se laite ei silppua ja keruukoppa täyttyisi vähän väliä. Uusi naapuri pysähtyi juttelemaan enkä malttanut olla kertomatta, miksi haravoin. - Missä se kone on? Hän tutki sitä, arveli olisiko tulpassa vika. - Voin ostaa huomenna uuden tulpan, kun kuitenkin käymme Alajärvellä kaupassa. Uusi tulppa on nyt paikallaan ja kone jyrähti tasaiseen käyntiin. Minäkin sen huomasin. Minä olen varmaan naapurien kauhu, kun pysähtyessään kohdallani ei tiedä, mihin voi kiltteyttään  joutua. 
Eli siis koneharrastukset virittävät juhannusmieleni nykyään. Tekisi mieli kokeilla vesipumpun käynnistystä toisen rakennuksen töpselistä. Koetan pidättäytyä siitä, kun se voisi viallisena polttaa sulakkeen tai aiheuttaa minulle jotain haveria. Nokkoset ja heinät peittävät kivimuurin reunoilla olevia pensaita, kuten ihanasti tuoksuvaa metsästä siirrettyä  ruusua (kuvassa) . Pitäisiköhän ottaa se niittytrimmeri esiin ja mennä puskemaan taas sinne pöheikköön, siitä voisi tulla lisätarinaa "Annikki ja koneet"-sarjaan! No ei, nyt riittää, korkeintaan viikate käteen saunaa lämmitellessä.  Juhannusta tavallasi sinullekin! Minkähänlainen olisi kaupunkijuhannus?

tiistai 22. kesäkuuta 2021

Kesän keskikohta

Onneksi ihminen vähän sopeutuu lämpötilan vaihteluihin, kehollisesti ja mielellisesti. Nyt en ole kauhuissani, kuten olin 2018, ikäänkuin ensimmäisenä kuumana ilmastonmuutoskesänä. Lapsuudesta muistan kyllä kuuman kesän ehkä 1955, jolloin kaivoimme kuivui ja vettä piti hakea jostain kauempaa myös lehmille. Lämpöennätys on vuodelta 1935. Nyt on aamupäivän mittarissa melkein kolmekymmentä astetta. Päivän piteneminen seisahtui eilisiltana. Puolen vuoden päästä se taas alkaa pidentyä. Uunissa on tulossa tyttärentyttärelle sopiva raparperipiirakka, vaikka kuumuus lisääntyy tuvassa. Liikkumista ei kannata paljon harjoittaa. Koirakin makaa reporankana. Pian pitäisi vähän viilentyä.
Torpan kukat eivät olleetkaan nääntyneet kuumuuteen, kastelusysteemini olivat toimineet. Juhannusruusut ja koivuangervot sekä tatarpensaat olivat roihahtaneet hurjaan kukintaan ja ikäänkuin kasvaneet kokoa viikossa. Ihmeellistä on tämä maan kasvuvoima. Nurmikot oli sukulaismies ajanut hiljattain, ei tarvitse nyt leikata. Tytär ahertaa töittensä parissa. Se on yksityisyrittäjän kesää. Vireillä on lähtö saarimökille muutaman päivän päästä. 

lauantai 19. kesäkuuta 2021

Sen näkee sitte

Tänään otin lomaa  vanhusteemastani, kun kävin kaksi kertaa pyörällä uimassa uimarannalla parin kilometrin päässä. Aamupäivän uintireissu oli niin kiva, että illansuussa hain pyörän kellarista ja huristelin taas rantaan. Uiskentelin siellä lasten kanssa, vanhempansa seisoskelivat rannalla. 

"Sen näkee sitte", on uusi voimalauseeni tai viisauslauseeni. Se on yhden ystäväni sukulaistytön toistama lause, joka on avuksi tälle ystävällenikin. Entisiä viisauslauseita ovat tätini tilannekatsaus  "Se on nyt näin" ja äitini kahdensuuntainen "Aina ei oo samanlaista". 

Mieheni sanoi, ettei kannata murehtia tulevia. "Kun pahaa tapahtuu, se on ihan tarpeeksi kamalaa sitten. Ei pidä pilata parempia päiviä ennakkoon murehtimisella". Tämän opetti hänelle nuorena miehenä sairastettu pahanlaatuinen syöpä monine leikkauksineen. En oikeastaan ole murehtinut tulevaa, vaan pitänyt itseäni avoinna ajan kululle. Tulevaa ei pidä silti liiaksi elää nyt. 
Eletään siis tätä päivää. Mitä on huomenna? Sen näkee sitte!

perjantai 18. kesäkuuta 2021

Parvekekesä?

Vietän hellepäiviä viilennetyssä boksissani. Onneksi kaksi vuotta sitten laitatin ilmalämpöpumpun. Sitä ei saa tässä kerrostalossa käyttää lämmitykseen, vaikka siinä normaali lämmitystoiminto on. 
Vietän myös parvekkeella paljon aikaa silloin, kun ei ole liian kuuma. Viilennyksen ollessa päällä parvekkeella puhaltaa kuuma tuuli, kun ulkoyksikkö pyörittää lämmintä ilmaa ulos. Silloin siellä ei kannata olla.

Usein lojun lukemassa leveässä nojatuolissa, joka sinne on kannettu erinäisten vaihto- operaatioiden myötä. Viisi huonekasviani ovat pöydällä vesisangon ympärillä. Lähtiessäni muualle asettelen naruja ja rätinsuikaleita johtamaan vettä ruukkuihin ja säleverhot kiinni.
Kyllä tässä voisi viettää parvekekesää, niinkuin alakerran ystäväni. Pitää tehdä tilaa sellaisellekin ajatukselle. Voisi laittaa paljon kesäkukkia ja salaattia ja jotain havupuutakin. Lasitettu parveke on lisähuone kesällä. Nyt on vähän karua, kun ei voi kukkia lisätä ollessani paljon muualla. 
Toinen rokote on saatu eikä oireita ole ilmaantunut. Kuinkahan ne Torpan kukat ovat pärjänneet?

tiistai 15. kesäkuuta 2021

Ikäsanailua

Odottelen toista koronarokotusta virallisella paikkakunnallani. Menin käymään yli 10 vuotta vanhemman naapuriystäväni luona. Hänellä oli upouusi televisio, kun pölynimurin johto oli pudottanut edellisen lattialle. Sanoin: -Tuo kuva on aika himmeä, pitäisiköhän sitä säätää. Hän sanoi:- Se on oikein hyvä kuva, sinä vain et näe, kun sinulla on se kaihi. Kyllä minulla maailma kirkastui ja kontrastit tulivat liiankin suuriksi (katsoi uusia punaisia housujani ja puna- valko-mustaraitaista puseroani), kyllä se kuva sinullakin sitten kirkastuu. On minulla kaihin alku, onkohan se edennyt kovasti?

Kysyin, onko hän käyttänyt ilmalämpöpumpun viilennystä kuumilla ilmoilla.- Ei ole tarvinnut, pidän ikkunoita auki yöllä. - Helppohan sinun on, kun et kuule moponpörinöitä yöllä.  -Niin on, yöllä on hipi hiljaista ilman kuulolaitetta. 

Näitä odotellessa!😏

Minulle koitui hyötyä hänen televisionsa särkymisestä. Uuteen televisioon ei tarvita digiboxia. Minun kirppikseltä ostettu vanha kaapeliboxini ei tallenna ja on huono. Hän työnsi tarpeettomaksi käyneen omansa minulle, sisällään suuri määrä elokuva- ja muita tallenteita. Olemme talvisin niitä yhdessäkin katsoneet. Katsoin jo Kaurismäen Le Havren. Kiitokseksi taidan viedä taas marjoja.

Kyllä täälläkin metsään pääsee, ihan kerrostalon pihasta. Lähimetsän kasvusto on vähän erilaista kuin lakeuden laidalla. Korkeat saniaiset, metsäkurjenpolvi, yllätyksekseni paljon kieloja ja isokokoista metsämansikkaa.Mustikanraakiletta on paljon ja puolukka kukkii. Pitää tehdä punkkitarkastus. Täälläkin voi elää. Voipi vain olla, että kun en pysty enää Torpalla yksin olemaan, en pysty menemään metsäänkään.

torstai 10. kesäkuuta 2021

Pihalla



Pian se arki ikimuistoisen juhlakauden jälkeen koittaa, vaikka helleviikko jatkuu aurinkoisena. Ruoho kasvaa kohisten, mutta päältä ajettava ajoleikkuri on epäkunnossa. Ajoin sen viime viikolla kiveen. Nyt terät möyhivät maata, vaikka terän säätää korkealle. Sammalet irtoavat kuivina ryppäinä.  Huomenna pari tyyppiä tulee konetta katsomaan. Koneliikkeessä se voisi viipyä kuukaudenkin. Olen eilen ja tänään helteessä tuntikausia lykännyt työnnettävää konetta hiki valuen silmiin, niinkuin ennen heinäpellolla. Päältä ajettavalla työ on tehty puolessatoista tunnissa. Hyväähän puurtaminen kiloilleni tekisi, mutta ranne ja polvi kipeytyvät. Mietin, miten tätä isoa nurmikkoalaa voisi pienentää, mutta sitä ei ole helppo ratkaista. Nurmikko on monin paikoin kuivunut läikikkääksi ja kovasti sammaloitunutkin kalkituksesta huolimatta.  Pensaiden ja puiden alustat ja muut reunat rehottavat. Trimmerillä koetan siistiä, kun kitkeminen ei ole minun lajini, mutta priimakunnossa piha ei ole koskaan. Olisihan minulla aikaa vaikka kuinka paljon, mutta en ole kovin innokas ja rannetta särkee ja laiskottaa. Mies ennen hoiti nurmikkoasiat. Luin jo robottileikkurista sitäkin varten, jos jatkossa olen täällä vähemmän, mutta ei se mikään toimintavarma taida olla. Ei kuulemma esim. osaa käynnistää itseään sähkökatkon jälkeen tai se voi jäädä jumiin johonkin. 

Syreenit ja pihapihlajat kukkivat. Nyt niitä pitää pysähtyä katselemaan ja haistelemaan, kun kuumuus ne pian nitistää.  Torpanmuorin terassi eli portaat ottavat kanssani aamun vastaan. Silloin on kesä, kun portaille voi  mennä yöpaidassa aamukahvin kanssa aamua kuulostelemaan.

sunnuntai 6. kesäkuuta 2021

Majakkasaarella

Tulipa uskomaton päivä, sellainen jonka aikana ajattelee,  että pysähdy, nyt juuri on tämä hetki, pian ohi mennyt.
Pojan 50-vuotisretki perhepiirini kanssa Kylmäpihlajan majakkasaarelle on meneillään, lapsi nukkuu kanssani samassa huoneessa  majakan neljännessä kerroksessa. Tuli loistava sää ja meri on tyyni. Kalliot,  hieno illallinen, sauna, lekottelu porukalla isossa paljussa rannalla, merilintujen liito ja pesueet silmien edessä. Kohta  katselen  auringon laskua mereen. Leppoisa, läheinen päivä. 
Kylmäpihlaja on Rauman edustalla. Vesibussimatka kestää vajaan tunnin.
Eilisiltana katseltiin vanhaa Raumaa. Siellä on kuin olisi  Visbyssä. Muutenkin tämän retken kokemus on kuin olisi jossain kauempana. Länsi- Suomessa on paljon kaunista nähtävää. Monivaiheinen matkani jatkuu paluulla sisareni kauniiseen kotiin.
Yksi havainto ällistyttää vieläkin. Vesibussiin tulijoista kukaan ei pitänyt maskia. Minäkin sitten panin maskini takaisin laukkuun. Lähes kaikki istuimme ulkokannella. Oli outoa olla vieraiden joukossa maskitta.

torstai 3. kesäkuuta 2021

Alkukesän hetki

Ihanaa, että on vasta alkukesä! Valo lisääntyy vielä, valo ja lämpö. Täällä omenapuu kukkii, tuomet jo lakastuvat. Voikukkapeltoni hehkuvat, omenapuu loistaa valkoisena kesäyössä. Syreeninkukissa on jo tuoksu, mutta alkavat vasta avautua. Pihlaja odottaa vielä. Tulossa ovat ruusut, päivänkakkarat, kissankellot..
Kahdeksankymmenluvun alussa lähdimme perheen kanssa ennen juhannusta Itä-Suomen kautta Lappiin ja Pohjois-Norjaan. Oli hienoa päästä  uudelleen kevään eri vaiheisiin, kun pohjoiseen kuljettiin. Jukkasjärvellä alkoi pihlaja kukkia. 
Pihasaunan lämmittämisen  aika on tullut, tänä vuonna en aiemmin lämmittänytkään, tulee jo mieleen puiden säästö. Jätekuorma lähti tänään, nyt on hyvä tunnelma saunanlämmitykseen.
Käki kukkuu, linnut visertävät puissa. Pääskysiä ei pihapiirissä näy eikä västäräkkiä, niitä kaipaan. Muistan että vielä kaksikymmentä vuotta sitten, alkaessamme työviikon päätteeksi ajaa tänne, en huomannut lintuja. Oli niin pää ja mieli täynnä muita asioita.

Lato

Vielä täällä on jonkin verran latoja pystyssä peltojen reunoilla. Useimmat ovat tyhjinä. Yhdessä näin kä...