Marianpäivän konsertissa esitettiin 11 ihanaa Ave Mariaa.
Yöllä näin unta, että olin kuollut. En tiedä, kuinka se tapahtui, mutta selkeästi tiesin, että olin rajan toisella puolella. Olin kuitenkin ihmisten keskellä, liikuin ja ajattelin. Välillä paikka oli lapsuuskotini tutut huoneet.
Näin kaiken, mutta värit olivat tummempia tai valo oli tummempaa. Kosketin ihmisiä, mutta ote tuntui hennommalta, ohuemmalta. Puhuin ihmisille ja mielestäni he vastasivat. En tullut tietämään, näkivätkö he minut tai tunsivatko halaukseni. Ajattelin, että liikun ja olen täällä nyt aluksi, mutta sitten siirryn muualle, kauemmaksi. Niin varmaan miehenikin oli aluksi keskellämme, ajattelin. Oloni oli rauhallinen, levollinen.
Olipa siinä uni... Itse näen unia lapsuuskodista eniten. Samoin paikkakunnalta missä asuimme pisinpään. Siellä näin kerran unta talosta jota katsoin korkeammalta paikalta. Rakensimme uuden talon tänne ja jossain vaiheessa muistin unen. Talo ja maastokin vaikuttivat samalta minkä olin jo unessa nähnyt. Sinne en kuitenkaan kiintynyt. Tiesimme että se on välipysäkki ja jossain vaiheessa siirrymme kerrostaloon. Sitä on nyt eletty muutama vuosi. Toivottavasti kivut ja säryt suurelta osin on jo sinulla takanapäin. Hienosti Ellinoora sanoitti tätä aikakautta mitä mennään. Terveisin toinen Annikki
VastaaPoistaTuo oli hyvin selkeä ja yllättävä uni, joka jäi mieleen. Kyllä niitä kipuja edelleen on. Päivällä ei niin haittaa, mutta yöherätykset väsyttävät. Liekö flunssa jättänyt jonkun tulehduksen niveliin, kun ennen sitä oli niin friski olo pitkään.
PoistaOlen myös kokenut yhden hyvin erityisen rajanylitysunen jo vuosia sitten. Sekin jätti ihmeenomaisen rauhan. Herättyäni ajattelin, että tällaisia ehkä tarvitaan, että kuoleman ja elämän raja tulee yhtä luonnolliseksi kuin uneen vaipuminen ja siitä herääminen. Ei siinä ole pelättävää.
VastaaPoistaEllinoora
Kiinnostaisi kuulla, millainen se uni oli.
Poista