Vaikka niin valosta ja keväästä tykkään, on tässä lokakuun hämärässä ja pimeässä jotain rauhoittavaa ja samalla virkistävää taikaa. Sivukylän pimeällä maantiellä kävellessä silmä mukautuu ja lepää, taskulampun voi sammuttaa, ilma on kostean puhdasta, hengitys syvenee. Aina näkee jotain ilahduttavaa: toisen osa-asujan ikkunaan ilmaantuneen valon, pilvien lomassa tähden, kuun puolikkaan tulevan esiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti