Juhlilla

Olen käynyt kahtena lauantaina hengellisissä kesäjuhlissa viikon välein. 

Kauhavalle lestadiolaisten suviseuroihin minut vei sukulainen, Ylivieskan herättäjäjuhlille pääsin kätevästi junalla. Molemmat monipäiväiset juhlat järjestetään talkoovoimin.

Suviseurojen tunnus oli: -Herra, meidän on tässä hyvä olla. Suviseurat ovat lestadiolaisen kansan kesän odotettu kohokohta ja useimmiten asuntoautoilla toteutettu perhematka. Valtavan alueen kattoi hyvin organisoitu 80000 hengen vaunukaupunki.

Isossa teltassa pyörii pitkien saarnojen ja kauniin veisuun vuoro-ohjelma,  joka kuuluu koko alueella. Myös nuorten ilta ja lasten pyhäkoulu ovat vuorollaan samassa paikassa. Oheisohjelmaa ei ole. Väki oli etupäässä lapsiperheitä ja nuorisoa. Puheen pitäjät ovat kaikki miehiä, etupäässä maallikkoja. Puheissa on selkeä tavoite - taivaaseen ollaan tosissaan matkalla. Valppaus sielunvihollisen juonia kohtaan ja toisen uskomassa olevan sanallinen anteeksianto pitävät tiellä. Vahvan uskon  säilyttäminen ja varma taivaspaikka on keskeistä. "Tämä ei ole mitään oi jospa- toivomista", viitaten Oi Herra, jos mä matkamies maan- virteen.

 Sain vaikutelman, että jos hyväksyy kaiken, on liikkeen runsaassa vuorovaikutuksessa turvallista kasvaa. Ovatko ne korvakorut oikeasti niin tärkeitä? Lapset eivät juoksennelleet, vaan leikkivät rauhallisesti vanhempiensa vierellä penkkien välissä tai kiipesivät välillä syliin, olivat tottuneet olemaan seuroissa.   

Tuli mieleeni sellainenkin ajatus, että liikkeen patriarkaalinen ote voi vahvistaa miesten asemaa, jonka monet nuoret miehet nykyelämässä kokevat horjuvaksi. Sukulaisten majoittuessa  välillä pihapiirissäni sain näytteen siitä ihmettelyn aiheestani,  kuinka suurperhettä pyöritetään. Hyvällä naisvoimalla, organisointikyvyillä ja kaikkien yhteistyöllä  se sujuu. Ei minusta olisi ollut.

Herättäjäjuhlien tunnus oli " En lakkaa toivomasta". Osanottajia oli 16000. Tällä kertaa näkyi mielestäni enemmän nuorisoa ja lapsia kuin viime vuosina. Ohjelma on hyvin moninainen. Oheisohjelmaa, etupäässä konsertteja, on paikkakunnan tiloissa  niin paljon, että kulttuurikristitty voisi viettää päivänsä ilman seurojakin. Mutta penkkirivit avoimen taivaan alla,  lyhyet puheet ja körttivirren poljento ovat edelleen juhlien runko. Sateenkaariseurat eri paikassa olivat nytkin ohjelmassa.

Molemmat juhlat voi hyvin kuunnella kotonakin, Kesäseuraradio ja Körttiradio toimivat hyvin. Herättäjäyhdistyksen sivuilta voi lukea ja kuunnella kaikki moninaiset  puheet jälkeenpäinkin. Piispa Keskitalon saarnassa oli tärkeätä mietittävää.  Koskettava oli päätösseuroissa Risto Nordellin puhe, jossa hän vertasi ortodoksisuutta ja körttiläisyyttä toisiinsa ja kertoi omista kokemuksistaan. Toivon näkökulmaa käsiteltiin monin tavoin kaikissa puheissa. Toivo voi kantaa, vaikka usko horjuisi pettymyksissä ja ahdingoissa.

SV 88: 

"Armahda, Herra, armahda
lastasi oikukasta,
ja pelasta, jos kerran voit,
laivasta hukkuvasta.
Jos rakkauden kadotin,
jos vaikka kuolee uskokin,
en lakkaa toivomasta."