Sähköpostiosoitteeni on liuhtarinportti at gmail.com

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *

maanantai 24. tammikuuta 2022

Pysähtynyt hetki

Seison teekuppi kädessä ja katson auringonlaskua metsän taa. Kello on neljä, päivä on pidentynyt. Iltarusko on hohtavan punainen.
Niin, tässä vain seison ja kulutan aikaani. Päivällä olin ulkona, hain polttopuita ja vaihdoin auringonkukan siemenet toiseen lintulautaan, kun linnut eivät tänä vuonna mene ruokapöntölle ollenkaan. Jospa toinen lauta olisi parempi niiden mielestä. Talipötkö kyllä kelpaa. Kelkkailin muutaman kilometrin maantiellä. Siinäpä ne, tekemiset, yhä pienemmät. Tätäkö tämä elämä nyt on, ikkunasta katselua? Läsnäoloa kai kyllä.
Tulin maalle, kun ei kaupungissakaan ollut mitään tekemistä. Koronariskiin takia ei voinut mennä minnekään. Sama se missä olen. Täällä voin tavata muutaman ystävän. Ajatuksissani käyn niiden ystävien luona, jotka ovat pitkässä odotustilassa sairauden tai sen epäilyn takia.

 Viime öinä olen heräillyt usein ja muistanut uneni. Niissä on aina paljon ihmisiä, matkustamista, kokoontumisia ja toimintaa, viime aikoina hyviä tunnelmia. Hyvä että edes yöllä!

Voisinhan minä raivata tavaroita pois tai tutkia sukuhistoriaa tai kirjoittaa aiemmistaÖ selvityksistäni paremmat koosteet. Olen niin kovin laiska, varsinkin henkisesti. En tiedä, jaksaisinkokaan mitään, ehkä en, ehkä tämä on sitä. Lukemisetkin ovat helppoja. Parempaa kirjallisuutta taisivat kyllä edustaa Joel Haahtelan Adelen kysymys ja Hengittämisen taito, jotka sopivat hyvin kuunneltaviksi, samoin Björn Natthikon Saatan olla väärässä. Luostariajatus on aina kiehtonut minua. Tänään vaalipäivän jälkeen ihailen taas niitä, jotka osallistuvat yhteiskunnalliseen toimintaan ja kantavat vastuuta ikäihmisinäkin. Minulle se vain ei ole koskaan sopinut. Kun puolison aktiviteetit jäivät pois, köyhtyivät tapahtumani. En keksi mitään uutta enkä viitsi. Haen lisää voileipää.

Viime aikoina olen monasti hyvillä mielin onnitellut itseäni eläkepäivien vapaudesta ja osannut nauttia siitä. Joskus vain puuttuu se jokin, merkityksellisyyden tunne. En minä paljon siihen tarvitse, vaikkapa vieraan tulo riittää. Tai uusi käsityö. Onko muilla tällaisia tyhjäkäynnin matalapäiviä?
J.k. Itsehoitoa:Langat lopussa, mutta kopan pohjalta riitti neulatyynyyn, lapsenlapsen käsityösettiin.

2 kommenttia:

  1. Voi miten onkaan samat mietteet, ikkunalta ikkunalle kulkiessani... Mutta älköön kukaan keksikö mitään, "mitä voisit tehdä." - Ei jaksa enään.. tämä eristys on vienyt lopunkin innon, sikäli kun sitä enään olikaan.- Mutta,olemmehan vapaalla, nauttikaamme siitä! terv. S

    VastaaPoista

Kasvun ihme