Niin taipuu tämäkin kesä syksyä kohti. Illat pimenevät, marjat ja viljat kypsyvät, krassi kukkii ja koulut alkavat. Voi kuinka hartaasti toivoo jokaiselle pienelle koulutaivalta aloittavalle ja myös kaikille vanhemmille koululaisille hyviä, innostavia, pysyviä opettajia, turvallisia koulupihoja ja koulumatkoja, hyviä kavereita, kunkin oppilaan resursseja vahvistavaa opetusta, rauhallisia koteja. Olen nähnyt vankkoja, ihania kutsumusopettajia, mutta myös psyykkisesti murenevan opettajan, jonka luokassa pieni koulualokas oli aivan hämmentynyt.
Niille, jotka vaikuttavat herkimpien ihmisten elämään, niille, joiden hoiviin annamme tärkeimmät ihmisemme, kuten koululaiset, sairaat ja heikot vanhukset, pitäisi olla yhteiskunnan voimakkain tuki ja arvostus. On merkillistä, että niin ei ole.
On kaunista, että kirkot järjestävät koulun aloittavien siunaushetkiä. Me mummot ainakin pyydämme siunausta kaikille kasvaville. Kullakin on omat haasteensa ja taipumuksensa repussaan. Niiden kanssa kohdataan yhteiskunnan ja elämän ihmiselle asettamat tehtävät, pienestä pitäen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti