Joulun alla

Täällä kaupungissa ei jutun aiheita viriä mieleen samalla lailla kuin maalla. Toista viikkoa on sen sijaan ollut Facebook usein avattuna. Sen käynnisti kansakouluni vuosijuhla ja joulujuhla. Juhlittiin Kauhajärven kylän 150-vuotista kansakoulua ja nykyisen koulurakennuksen 65-vuotista taivalta. Lapuan Sanomien toimittaja kyseli facebookislsa  koulukokemuksia. Siitä virisi vilkas koulumuistelu. Koulua pidettiin ensimmäisen koulurakennuksen lisäksi kolmen talon tiloissa, kun suurten ikäluokkien oppilaita oli kylässä 200. Minäkin olin kolmen talon peräkamarien luokissa ja lopuksi yhden vuoden uudessa koulurakennuksessa. Pienen syrjäkylän aktiiviset, valistuneet isännät saivat koulunpidon alkuun pian nälkävuosien jälkeen. Sitä ennen talkoilla rakennettiin kirkko. 

Koulumuistojen jälkeen keskustelu on laajentunut muihin lapsuusmuistoihin, joista piirtyy mieleen sodanjälkeisten vuosikymmenten kylä. Väkeä oli joka talossa, ihmiset tunsivat hyvin toisensa ja kävivät toisissaan, kylälle oli tyypillistä liikanimien käyttö. Nyt on virinnyt ajatusten entisten koululaisten tapaamisesta. Pääosa heistä asuu muualla.

Pian on joulu. Nyt en ole vastaanottajana, vaan vierailijana. Pienessä kodissani kuuntelen jouluradiota, nyhvään jotakin tai luen. Kaksi joulua olen koronan takia ollut yksin, tai viestimien päässä lapsistani. Sekin oli hyvä, niin rauhallista ja leppoisaa. 

Ylihuomenna on talvipäivän seisaus. Käännymme valoa kohti, odotamme, että näemme vielä kukkien kukkivan. 

Hyvää, kullekin mieluista joulua lukijalle! Kunpa ensi vuosi toisi turvaa ja rauhaa maailmaan.