Dekkarikausi jatkuu. Tämän päivän ohjelma oli jännittävä Ulf Kvenslerin Erämaa. Se vei Ruotsin Lapin tunturivaellukselle, huikeisiin maisemiin ja vaikeisiin olosuhteisiin, joissa purkautuivat vuosikymmenten aikana kehittyneet traumat ja ihmissuhdejännitteet. Minusta kirjan psykologinen rakenne oli uskottava. Useimmat BookBeatin arvioijat eivät näitä kehittelyjä nähneet samalla tavalla. Minua aina erityisesti kiehtovat myös arktiset olosuhteet.
Edellinen lukukokemus oli Satu Rämön Rosa ja Björk, Hildurin jatko Islannin maisemissa. Sekin oli erinomainen. Piti jälkeenpäin vähän kerrata juonen logiikkaa, kun kuuntelussa huomio välillä jakautuu muualle. Hyvä tarina. Yksi minua ärsyttävä kohta näissä Hildurkirjoissa on, suomalaisen poliisiharjoittelija Jakob Johanssonin (! ) jatkuva villapaitojen neulominen, töissäkin.Se tuntui päälleliimatun keinotekoiselta islanninvillapaitaboomin ilmentymältä. Kirjailija sanoi Arto Nybergin haastattelussa luoneensa hahmon erilaiseksi kuin hän itse, joka ei neulo.
Menestys on merkillinen asia, joka toisia kohtaa, toisia ei. Menestyksen tutkija kuvasi sitä osittain ryhmäilmiöksi, joka vierii eteenpäin jopa sattumalta käynnistyttyään. En tarkoita, ettei Rämö olisi suosiota ansainnut, mutta varjoon tai julkaisematta voi jäädä hyviä käsikirjoituksia.
Iltamyöhään olen kuunnellut toisenlaista, hupaisaa. Eve Hietamiehen kirja Numeroruuhka kertoo yksinhuoltajaisän värikkäästä perhe-elämästä. Sen voi lukea vaikka ei olisi lukenut aikaisempia osia, kuten Yösyöttö. Hihittelin itsekseni vähän väliä. Kirjassa on perusteellisesti kuvattu myös työttömäksi joutumisen kokemus. Se ei ole kirjan huvittava asia. Mukana on samoja piirteitä kuin eläkkeelle jäämisessä ja varsinkin joutumisessa.
Tällaista tämä on, kun elämä hiljenee. Tunteet ja kokemukset pitää hakea kirjoista. Samalla olen nauttinut tästä vapaudesta lukea ja makailla koko päivä. Kuntosalikin taitaa jäädä, kun käyntien jälkeen herättelee yöllinen jomotus.
Tässä oli aiemminkin kirjoista. On avartavaa lukea huomioita. Vinkkejä, jotka ylittää omia rajoja.
VastaaPoistaKuten että murre kuten Rosa Liksomin kirjoissa, joka luettuna kankeaa, toimii äänikirjana. Ja loikka kuten Seppo Jokisen Koskinen dekkari ja sieltä alkupäästä. Ja muita, joita ei olisi huomannut kirjaston laajuudessa.
Olen kirjapiirissä, ikäihmiset, ison paikan haasteet. Välillä väkeä yllin kyllin. Harrastan eläkkeelläolon harjoittelua. Tässä blogissa on vanhaa ja uutta mikä viehättää. Ja peilausta samoja ja erilaisia asioita eläkkeellä. Hyvää vointia. Kevätterveisin P
Kiitos kommentista! Eläkkeellä olon harjoittelua, siitähän minunkin blogikirjoitteluni, Kolmas portti, lähti 16 vuotta sitten, kun en löytänyt muitten kokemuksia eläkkeelle jäämisestä. Kaikenlaista on tullut kelattua edestakaisin. Oletko sinä koskaan ajatellut kirjata blogiksi omia ajatuksiasi?
PoistaSaan lukuideoita Kirjallisuuden ystävät-facebookista. Välillä tulee aina dekkarikausi.