Takkuinen päivä

Onpa sitkas aamu. Taivas on pilvessä, on viileämpää. Nuhjuinen ja väsynyt olo, vaikka olen nukkunut, heräillen tietysti kyllä. Kurkussa on vähän karheutta.

Unet pyörivät mielessä. Niissä oli serkkuja ja vieraita, äidin hautajaisiin meno, jotkut sekavat tarjoilut kodassa, kesken kaiken lääkäriin lähtö. Luotin, että mies pitää muistotilaisuudessa puheen, kun minä olen ajatellut vain tarjoilua.

Viikonloppuna oli mukavaa ohjelmaa ja ihmisiä, mutta nyt ei ole mitään. Jääkaappi on melkein tyhjä. Lähtisikö bussilla  kaupunkiin jumppaan ja samalla Lidliin, saisi kassit vähimmin kantamisin perille? Vai uimahalliin? Ei vedä mikään. Panin itseni kauppakassin kanssa liikkeelle mäen alla olevaan markettiin. En piristynyt yhtään. 

Yöllä heräsin kovaan lonkkasärkyyn. Oikea lonkka ei enää kestä pitkää makuuta sen päällä, mutta vasen olkapää ei taas hyväksy sitä puolta, etenkään kun kaaduin hiljattain suksilla jäiselle tielle olkapää edellä. Siinä sitä sitten hakee paikkaansa aputyynyjä asetellen. Mutta peukalon tyvinivelen leposärkyyn tuli sattumalta erikoinen apu. Olen jo pitempään pitänyt yöllä Thermoskin- sukkaa, kun se estää vasemman jalan outoja hermotuntemuksia tai levottomuutta lepoasennossa. Otan sukan yöllä pois, kun tuntuu kuumalta. Yhtenä yönä tulin panneeksi kipeän käden sukan sisään. Kipu lakkasi! Se konsti on toiminut edelleen, lämpö auttaa.

No niin, takkuinen päivä tänään. Onko teillä koskaan?

Olen ottanut kuvan kahdesta vuoresta asuinpaikoiltani, kummankin päällä linkkitorni, suomalaisen mittakaavan mukaiset vuoret. Toista ei kyllä kännykkäkamerani hakukone löydä  sanalla vuori, vaan pelto! Toinen sykäyttää kummasti, toinen ei. Ehkä sekin joskus.