Täysi viikko elettiin nuorempien ihmisten elämää ja perhettä. Heillekin kelpaavat arktiset maalaishuvit, pihasauna ja palju jouluisessa lumisateessa. Kaakkuni ja laatikkoni hupenivat vauhdilla.
Nyt on tupa siivottu taas, matot lumipesty ja hiljaisuus vallitsee. Hedelmäkakkua jätin itselleni palan ja nyt se vasta on oikein hyvää.
Tässä voi aina hetkeksi jättää yksittäisten ihmisten ja valtioiden toisilleen aikaansaamat tuhot tuonne kuusenoksien taakse, ajatella että on turvassa, kuunnella kellon raksutusta, levätä, nukahtaa hetkeksi. Nousta kohentamaan tulta, katsoa lumen alta kimmeltäviä pihakuusen valoja pimenevää iltaa vasten. Kääriytyä pimeän syliin. Mielessä on äskeinen uni, lahjahetki. Mies oli vieressä, olimme nuoria, elossa molemmat. Sanoin, että on ollut tyhjää ja kamalaa, kun olen luullut että olet kuollut.
Ihana kuva ulkoa sisälle Torppasi lämpöön. Ja ihanaa, että unikuva salli teidän kohdata vielä kerran.
VastaaPoista*Ellinoora
Joululahja, ehkä muutama sekunti, mutta herätti muiston eloon.
Poista