Minä olin ajatellut, että en enää itse jaksa maalata tai kunnostaa täällä mitään. Ulkorakennuksen verannan kaiteiden maali hilseili jo niin pahasti, että rankkasade irrotti siitä maalinkappaleita lattian peitoksi asti. Kauppamatkallani hain kuin hainkin tutusta kaupasta litran purkin valkoista ulkomaalia. Vanhan maalin irrottamisessa oli hommaa, vaikka päällimmäiset irtosivat itsestään. Parina päivänä harjasin ja raaputin. Kun teki sen rauhallisella tempolla ja pieninä pätkinä, eivät nivelrikkoranteet olleetkaan kovin kipeät. Maalaaminen on helpompaa ja hauskempaa. Loppumaalilla maalasin porraskaiteet ja suojasin talon ikkunoiden alakamanat, joista maali oli jo melkein kadonnut. Riitti sitä muutamaan muuhunkin paikkauskohtaan. No jälkeenpäin vasta nostin silmäni ylemmäs ja huomasin, että verannan yläpuolella oleva puukoriste olisi myös tarvinnut uuden maalin, mutta maali oli jo lopussa. Mukava oli kuitenkin saada jotain aikaan.
Hintana oli kyllä nilkkojen kipeytyminen paljosta seisomisesta ja selkäkipu kumarassa toimimimisesta, mutta ne paranivat aika nopeasti. Nukuinkin vähän paremmin, kolmekin tuntia kerralla ja olo oli virkeämpi.
Eihän tämä nyt kummoinen puuha ollut, mutta se kertoo jotain sisäistetystä ikäismistä. Kun se pääsee pitkälle, apatialle tulee tilaa.
Välttämättömiä rajoituksia tulee vastaan yhä enemmän iän ja sairauksien myötä. Ne kahdeksan keltaista ovea seisovat edelleen vanhan, tiukan ja ryppyisen maalinsa alla enkä niitä yritäkään kaapia. Moni asia on jäänyt pois. Iloitaan siitä, mitä vielä voi. Ja voi myös päättää, että entiset "pitäisi, pitäisi"-teemat riittävät jo, voi päättää keventää päiviään, jos tekemiset painavat mieltä.
Kuulehan, me teemme kyllä, kunhan "henki tulee päälle." 😄
VastaaPoistaAikansa tuumaam
me, että voi kun tuan pitäis... Sitten yhtäkkiä saamme iilin ja niin " alamme rupeamaan," eikä siinä kauan nokka tuhise, kun homma on tehty!! 🤩 terv Sinikka.
Niin taitaa joskus käydä, onneksi! Yhtenä päivänä otin jakkaran ja sen päältä huitelin/sahailin pitkävartisella sahalla pihakuusten pitkästi ylikasvaneet latvaroippeet pois, enimmäkseen osuin. Yrittäjä, joka on niitä leikannut, ei enää toissavuonna yltänyt sinne.
PoistaItselläni on leivonta jäänyt minimiin vaikka ajasta ei ole pulaa. Osin kyllä siksi että jauhopöly yskittää. Tänään kuitenkin sain mamman marjapiirakan tehtyä kun mies kävi eilen katsastamassa onko mustikat jo poimittavissa. No ei ole kiirettä mutta hyvää vauhtia ovat tulossa. Kulttuuriakin on harrastettu. Sinun vuorosi loistaa on Juha Tapiosta tehty näytelmä jota Ylistarossa esitetään. Tykkäsin kovasti. Tangomarkkinoilla piti sitten käydä katsomassa häntä livenä. Ja oli muutenkin mukavaa. T. toinen Annikki
VastaaPoistaJauhopöly ei varmaan ole keuhkoillesi hyväksi, mutta piirakan kerran kesässä ainakin kestivät! Jos pääsee vapaaksi siitä, että kaikki pitäisi tehdä niinkuin ennen, on hyvän iilin saatuaan kiva saada jptain aikaan. Mutta jotkut kärsivät kovasti , jos eivät jaksaisi kaikkea enää tehdä jonkun päässä vaativan mallin mukaan.
Poista