Torpan kukat eivät olleetkaan nääntyneet kuumuuteen, kastelusysteemini olivat toimineet. Juhannusruusut ja koivuangervot sekä tatarpensaat olivat roihahtaneet hurjaan kukintaan ja ikäänkuin kasvaneet kokoa viikossa. Ihmeellistä on tämä maan kasvuvoima. Nurmikot oli sukulaismies ajanut hiljattain, ei tarvitse nyt leikata. Tytär ahertaa töittensä parissa. Se on yksityisyrittäjän kesää. Vireillä on lähtö saarimökille muutaman päivän päästä.
Tämän blogin ajatuksena on seurailla yhden tavallisen ihmisen, itseni, päiviä kohti todellista vanhuutta tai neljättä ikää. Nuorempien tekemät vanhuuskuvaukset tuntuvat usein aika toisenlaisilta kuin itse koetut. Terveydentila määrittää ikävaiheen kokemusta enemmän kuin vuodet, mutta väistämätön osuus vuosillakin on. Tulevaisuutta ei voi tuntea missään iässä, mutta nyt tietää, ettei sitä ole pitkään. Miten sen tiedon kanssa eletään?
Sähköpostiosoitteeni on liuhtarinportti at gmail.com
tiistai 22. kesäkuuta 2021
Kesän keskikohta
Onneksi ihminen vähän sopeutuu lämpötilan vaihteluihin, kehollisesti ja mielellisesti. Nyt en ole kauhuissani, kuten olin 2018, ikäänkuin ensimmäisenä kuumana ilmastonmuutoskesänä. Lapsuudesta muistan kyllä kuuman kesän ehkä 1955, jolloin kaivoimme kuivui ja vettä piti hakea jostain kauempaa myös lehmille. Lämpöennätys on vuodelta 1935. Nyt on aamupäivän mittarissa melkein kolmekymmentä astetta. Päivän piteneminen seisahtui eilisiltana. Puolen vuoden päästä se taas alkaa pidentyä. Uunissa on tulossa tyttärentyttärelle sopiva raparperipiirakka, vaikka kuumuus lisääntyy tuvassa. Liikkumista ei kannata paljon harjoittaa. Koirakin makaa reporankana. Pian pitäisi vähän viilentyä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Puolukkamailla
Olen saanut monena aurinkoisena päivänä nauttia mahtavasta puolukkarinteestä. Isokokoista marjaa pursuaa jäkälän ja sammalen kes...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti