Pimeän sisällä

Jotenkin tuntuu, että olen oikeassa paikassa näinä vuoden pimeimpinä päivinä. On ollut hämärää ja pimeää. Vettä satelee, hyvät lumet sulavat pois, sulavan lumen tuoksu on kuin kevättalvella. Katoilta humpsahtelee lunta alas. Iltapäivällä kun katsoo valaistusta huoneesta ulos, on aivan pimeää, vain pihakuusen valot loistavat kauas. Kun menee ulos, näkee kuitenkin kulkea ilman lamppua, kun vielä on lunta maassa ja nouseva kuu pilvipeiton takana. Ulkoilen päivänvalon tuntien aikana.

Potkuttelin liukasta maantietä ja laitoin muutaman joulukortin naapurien postilaatikoihin. En ole tavannut ihmisiä. Hain polttopuuta, asettelin lisää valoketjuja pensaisiin. Tuntuu, että tässä elää luonnon rytmissä, luonnon sisällä, antautuen taivaan ja maan välissä, siksi oikeassa paikassa. Sitten taas on hyvä olla sisällä valojen keskellä, tehdä jouluvalmisteluja vähän kerrallaan. Tilasin kyläkaupasta ruokatavaraa. Tupa on lämmennyt.

Vintille tein olemassaolevista tarvikkeista joulumaata lasta varten. Tarkenee siellä vähän olla, kun pukee niinkuin ulos. 

On rauhallista, lueskelen. Olen nukkunut hyvin. Pimeän sisällä on hyvä olla, kun tietää että viikon päästä se taittuu. Ja omikron on muualla.

Oi, juuri äsken kun suljin ikkunan, oli kuu tullut esiin! Ulkona on aivan valoisaa ja Otava näkyy portailta.