Kelkka eli potkuri kulki aivan mukavasti. Tie on joskus hiekoitettu, mutta varsinkaan keskellä ei paljon hiekanmuruja ollut. Potkiskelin rauhallisesti varoen äkkitörmäyksiä hiekan kanssa, tehden tilaa autoille ja puurekoille.
Lumikiteet kimalsivat talviauringossa, pellolla olivat peurat myllänneet ja jänikset hypelleet.
Kaupassa vaihdettiin vähän kuulumisia. Kyläkaupan perustarvikkeilla pärjää aivan hyvin, kun huushollissa ei enää ole erityisruokavaliota. Toivon, että kauppa säilyy ja käytän sitä. Ostin itselleni yhden viinerin ja nautin sen automaatti-capuzzinon kera. Istuin ulkona kelkassa kahvittelemassa aurinkolasit päässä kuin jossain urheilukeskuksen terassilla hiihtoretken jälkeen.
Mennessä oli osaksi loivaa myötämäkeä, takaisin tullessa ei tarvinnut varoa liikaa luistoa. Tällainen oli tämän päivän liikuntaretkeni. Enpä ole tuota ennen tullut tehneeksikään. Pian tuodaan tavarat.
Ei ne minun alakuloni onneksi kauan kestä kerrallaan. Huomaa, ettei ole puhekaveria, kun pitää näin usein kirjoittaa!
Varmaan hauska sekä hyödyllinen potkuretki! Torppaelämä on parhaimmillaan kirkkailla tammi-helmikuun jäisillä lumilla. Kyllä yksinasujalla pitää sentään kauppareissun verran sosiaalista elämää olla!
VastaaPoistaMinä en uskalla lähteä kaduille enkä metsäpoluille liukkauden takia. Niinpä kirjoitan, luen kirjaa, puhun puhelimessa ja katson välillä kaksi jaksoa jotain tv-sarjaa. Kyllä siinä päivä kuluu, mutta välillä tuntuu tylsältä.
Kelkka on hyvä turva liukkailla, siksi sitä käytän täällä, missä se vielä kulkee. Joskus, ehkä useinkin, elämä tuntuu ajan kuluttamiselta. Silloin on mukavaa, jos siinä on jokin tarkoitus. Tai jos on kiinnostava kirja..
Poista