Kuinka lohdullista on ajatella, että siellä taivaan niittyteillä veljekset, kasvinkumppanit ja sydänystävät, nyt taas diskuteeraavat ajan kanssa tai ajattomasti, kuljeksivat kädet selän takana astellen, iloitsevat toistensa näkemisestä, onnittelevat toisiaan, että välttivät vanhuuden heikot vuodet. Kummankin elinikä oli 69 vuotta 5 kuukautta.
Kuinka lohdullista olisi uskoa ja luottaa rakkaiden jälleennäkemiseen taivaan ilossa ja jumalallisen, ajattoman rakkauden ja kirkkauden täyttämässä mysteerissä. Usko on sitä, mitä pitää mahdollisena, on yksi uskon määritelmä. En tiedä, pidänkö mahdollisena tuonpuoleista elämää, sitä että kaikki ei häviä kuolemassa, mutta hartaasti toivoisin niin olevan. Kun näkee elämän pakenevan ja kuoren jäävän, tuntuu että jonnekin se ihmisen sisin sisältö, ydin lähtee ja siirtyy. Että sielu ja sen kauneus ovat olemassa ja jatkuvat toisessa todellisuudessa. Se on kuva, joka eniten antaa lohtua kuoleman edessä.
Kuolema on mysteeri, hänellekin, joka uskoo Jumalan suunnitelmaan koota kotiin kaikki sinne kaipaavat. Sinä osaat puolison poismenon jo kokeneena asettua surevan omaisen rinnalle, ottaa osaa menetyksen tunnelmiin.
VastaaPoistaMeillä kälyksillä on monenlaista yhteistä jaettavaa.
Poista