Ainotar

Tapahtuipa niin, että kun torstaina ystävätär jätti minut kaupalle, josta minun piti ajaa siellä odottanut pyöräni kotiin, takakumi olikin puhki. Olin maanantaina lähtiessäni mökkireissulle ajanut ennen kaupan pihaa  lasinsirujen yli. 

Sain sateessa kyydin Torpalle, pyörä jäi kaupan luo. Seurasi ankara yön yli pohdinta, mitä tehdä nyt. Autottomuus on tarpeeksi hankalaa maalla, pyörättömyys kuin aivan avuttomuus. Paikkakunnalla ei ole enää pyöräkorjaamoa tietääkseni. Kirkonkylässä minulla on toinen pyörä sisaren asunnon kellarissa. Kuinka pääsen liikkeelle ja kuinka saan pyörän Torpalle?  Toinen linja-auto kahdesta lupasi ottaa pyörän kyytiin. Hyvä tietää, jos tarvitsen. 

Sattui olemaan perjantai, ja sainkin palvelukyydin keskustaan, vaikka en ollut varannut etukäteen eikä muita tulijoita täältä ollut.  Soitin Halpahalliin ja minua neuvottiin ottamaan vanhan renkaan tiedot. Matkalla kävin kuljettajan avustamana ottamassa lukemat. Kaupassa oli yllättäen aamuinen puheluhenkilöni melkein vastassa ja oli jo etsinyt mahdollisesti sopivia renkaita ja oikea löytyi. Palvelukyydissä kun ei ollut muita, sain kellarista Nopsan kyytiin ja kaupalta Ainottaren myös. Olin kiitollinen ystävälliselle kuljettajalle, joka järjesti niin että tämä kaikki onnistui.

No kuinka saan renkaan vaihdetuksi? Katsoin netistä videon, mutta näytti liian vaikealta. Eilen yritin irrottaa takarengasta, mutta ruuvi ei hievahtanutkaan ruuvimeisselillä, peukaloon vain sattui.  Taisin melkein rukoilla, että tulisi joku osaava ihminen pihaan. Loikoilin tänään eilisestä väsyneenä tuvassa iltapäivään asti, jolloin vääntäydyin sateen hellittäessä saunan lämmitykseen. Menin samalla katsomaan pyörää. Muistin kaivopumpusta, että ruuvauksiin pitää olla vipuvoimaa. Pengoin työkalulaatikoita ja löysinkin varrellisen vehkeen, kuulemma tulppa-avain, jolla ruuvit aukesivat. Kuuntelin ohjevideota ja tein ohjeiden mukaan. Homma eteni kumin irrotuksesta uuden asennukseen. Oli selvät ohjeet minullekin. Kipeintä käsille teki jäykän uuden kumin painelu paikalleen. Siinä vaiheessa pihaan reippailivat osa-aikanaapurit lenkkivetimissään. Mies varmisteli kumin kiinnittymisen ja kiinnitti renkaan lujasti pyörään. Olisin sen osannut, mutta en ehkä olisi huomannut katsoa, että pyörä tulee suoraan enkä olisi kiristänyt ketjua. Oli hyvä että tuli asiantuntevan ihmisen loppuvarmistus. 

Kehoitin pariskuntaa miettimään, mitä välttämätöntä kumpikin ei osaisi tehdä, jos jää yksin. Pyykkikoneesta kuuluivat puhuvan mennessään. Suositan kokemuksesta muillekin sellaista mietintää!  Pyöränkumin vaihto ei ehkä kuulu tähän sarjaan, mutta välttämättömät arkitoimet pitäisi jokaisen osata. 

Välillä ajattelen, että mielelläni ulkoistaisin kaikki, missä jotain teknistä osaamista tarvitaan. Kun jotain sitten oppii tässä iässä ja saa tehdyksi, on ikäänkuin päässä avarampi ja  virkeämpi olo hetken aikaa. 

Nyt täällä on kaksi pyörää, toinen varalla autottoman turvana. Vaihteeton Ainotar, joka jäi minulle veljeltäni, 

on kevyempi ja mukavampi kuin vaihdepyöräni. Kun eturengas puhkeaa, sekin kun kulki lasinsirujen yli, osaan varmaan sen itse vaihtaa. Jos vain peukalot vielä toimivat. 

Minä olen kai koko pitkän ikäni luullut, että kaikkeen tekniseen tarvitaan miehen aivot enkä ole edes katsonut mitään vasaraa ja ristipäätä  kummempaa työkalua. Mahtaako tällaista kukaan viitsiä lukea, mutta minusta on hauska kirjoittaa muistiin.