Kylmään taloon

On aina jotenkin juhlavaa tulla Etelä-Pohjanmaalle, vaikka usein sen teenkin. Lunta on satanut myös Torpan maisemissa, ohuelti vielä, mutta puut ovat valkoisissaan. Tuvassa oli viisi astetta, kun astuin sisään. Pelargoniat ja muut kasvit olivat edelleen hyvässä kunnossa. Ensi töikseni tein tulen puuhellaan ja lämmitin valmiskeiton. Seuraavaksi katsoin kaasulämmittimeen, jonka olin viime käynnillä nostanut tupaan. Viime talvena en käyttänyt sitä ollenkaan ja piti vähän googlata sen sytytystä. Mies hankki sen aikoinaan peräkamaria varten pitkien sähkökatkojen varalta, siellä kun ei ole puulämmitystä. 

Lämmitin on kevyt metallilaite, johon kaasupullo liitetään. En meinannut saada liitintä painetuksi napsahtamaan alas kaasupullon suuhun, kun peukalot ovat kivuliaat, mutta lopulta se onnistui. Sitten sytytys on helppo, painetaan yhtä aikaa säädin ja punainen piazzo pohjaan ja säädetään kolmiasteinen teho. Valo leviää asteen mukaan etupaneelin  kolmeen osaan. Lämpö alkaa levitä heti. Vähän yli tunnissa tuvan huoneilman lämpö oli 22 astetta. 

Suosittelen. Pitemmässä käytössä täytyy huolehtia siitä, ettei happi lopu.

Sammutin silloin laitteen, koska kaasupullo vaihto ei ole autottomalle yksinkertaista. Se on täällä hyvä alkulämmitin.  Kohta teen tulen takkaan. Seinät eivät ole vielä lämmenneet, viileys palaa. Pitää jatkossa vetää laite kauemmas sohvasta, vaikka ei tuossa mitään vaaraa ollut. Asetun taas toiseen kotiini. Pärjään niinkuin ennenvanhaan ilman lämmintä hanavettä ja jääkaappia. Täällä voi osallistua sähkönsäästötalkoisiin paremmin kuin kerrostalossa. Ulkohuussi täältä kyllä puuttuu!