Ajan ja paikan liikkeitä

Olin hauskoissa juhlissa, jonka monikymmenpäinen osanottajajoukko oli ollut tekemisissä yli 50 vuotta sitten opiskeluaikoina. Kaikki olivat tunteneet mieheni, joka meillä oli se yhteiskunnallinen osallistuja. Minulle oli neljä pariskuntaa tuttuja ja mieluisia tavata pitkästä aikaa. Epäröin osallistumista, mutta arvostan, että myös leskiä oli kutsuttu. Useinhan kuulee, että kutsut loppuvat, kun toinen kuolee. Tunsin suorastaan nuortuvani, kun puheissa ja muisteloissa palattiin kuusikymmenluvulle. Monet kiittelivät mieheni vaikutusta omaan ajatteluunsa ja herättelivät hänen muistoaan eloon.

On se arvokasta, että joku järjestää juhlia toisille ja osaa tehdä sen taitavasti ja leppoisasti. Itse olen niin kummallisen saamaton, ollut jo kauan, että yhdenkin ihmisen kutsuminen siirtyy ja siirtyy. Perhevaiheen alkukymmeninä vieraita kyllä kutsuttiin useinkin. En taida olla ainoa, jolla on tämä vaiva.  Mieluista minulle kuitenkin on, että joku ilmoittautuu tai tulee vaan, varmuuden vuoksi vaikka pullapussin kanssa. Viime viikolla tulikin kolme sukulaista, halusivat vain tulla pihaan käymään. No kyllä tuvassa kahviteltiin. Heistä oli silminnähden mukavaa istua tutussa tuvassa pitkästä aikaa. Olen liikaa yksin, jotenkin mökkihöperöidyn aloilleni ja vain odotan, että joku tulisi käymään. Kissakin odottaa ikkunalla ja katsoo tielle. Luulisi, että tälle asialle voisi itse jotain helpostikin tehdä.

Olen ollut kaupunkikodissa vajaan viikon. Kerrostalokoti pärjää itsekseen pitkiä aikoja. Kuljen lyhyitä reittejä kauppaan, apteekkiin, terveyskeskukseen, uimahallin, lenkkimaastoon, kirjastoon, mutta olen kuin kahden maan kansalaisena, vaikka tyttären perhe kiinnittää minua tänne. Siirtymät eivät ole automaattisia kumpaankaan suuntaan

Vielä ei ole kesä ohi, mutta kaupungissa se ei tunnu samalta. Lähtiessäni otin kuistin ikkunasta kuvan. Laitoin sen Mummonmökit- facebookiin. On tullut yllättävästi  liki kolmesataa tykkäystä ja ihailevia kommentteja ryhmäläisiltä, joista osa vasta haaveilee vanhasta tuvasta maalla. Pitää itsekin muistaa huomata, jos saa elää jotain unelmaansa, kuten maalla vanhassa talossa vietettävää aikaa. Ja huomata myös asioiden muut puolet kuin senhetkiset tunnelmat.