Se että muistaa oman historiansa kerroksia kaikilta ikäkausilta, tekee oman iän kokemisen välähteleväksi. Entiset iät ja ajat ovat meissä. Selvää ajan vaikutus on kaikille muille. -Kato vanha mummo, sanoi pikkupoika toiselle viime syksynä päiväkodin keinussa, kun kävelin ohi vievää tietä. Minulla oli iso lierihattu ja aurinkolasit ja pää alaspäin, ettei hän oikeastaan edes nähnyt kasvojani, ja kuitenkin vanha mummo näkyi kauas. Näin se on.
Ikäkymmenen vaihtuessa tuli katsahdettua peiliinkin. Ei ole kiva kovin tarkkaan katsoa eikä varsinkaan sivusta. Valokuvat ovat harmillisia todenpuhujia. Sisäinen ja ulkoinen kuva ovat jotenkin erilaisia. Vähän mietin, pitäisikö leikkauttaa pitkiksi kasvaneet hiukseni, mutta en viitsinyt. Eipä minua juuri kukaan katso eikä näe, että ei ulkonäöstä sen enempää.
Ei minulla ole vieläkään mitään varsinaista ikäkriisiä. Olen oikeastaan odottanut tätä etappia ja jo kesästä asti sanonut olevani 80. Kun olin yllättäen heikossa kunnossa seitsemän vuotta sitten, koin monenlaista kriisiä, vanhuutta ja kuolemanpelkoa. Ehkä silloin kävin läpi omaa kuolevaisuuttani. Toivottavasti se lievittää seuraavaa kylmää kosketusta.
Kun tapaan lapsuudesta asti tuttuja ihmisiä, päivittelemme kyllä, että olemmeko me tosiaan nyt kylän vanhuksia. Me entiset tytöt, jotka juoksimme kevein jaloin uimaan ja napsimme matkan varrelta suihimme mesimarjat ja mansikat!
Kiitollinen olen, että olen saanut elää kahdeksan vuosikymmentä. On siinä aihetta juhlaan. Sitä vietettiin niin sanotusti minun näköiselläni tavalla.
Sota-ajan jälkeen omaksuimme selviytymisen eetoksen ja omin avuin pärjäämisen. Nuorina meiltä ei kyselty ahdistuksista emmekä olisi kertoneetkaan. Maata ja elämää piti rakentaa. Tähän asti sukupolveni on saanut elää rauhan aikaa, mutta sodan kosketus on nyt hipaissut. Mitä vielä tullaan kokemaan maailmanvaltiaiden puhuessa ja päättäessä päidemme yli?
Juhlapaikkaa
Onnea Sinulle juhlapäiväsi johdosta. Itsekin täytin juuri 70 vuotta aivan vuoden alussa ja juhlittiin lähipiirin kanssa. Joku perspektiivi on siinäkin, että oma isäni on nyt 99-vuotias. Hän oli mukana juhlissani ja asuu edelleen kotona. Kiitollinen saan olla monista asioista.
VastaaPoistaOnnittelut sinulle ja jospa isäsi saavuttaa 100 vuotta!
PoistaHieno kuvaus että sisäinen ja ulkoinen kuva on erilainen. Niin se juurikin on. Hattutyyppi en ole koskaan ollut mutta vaatekaapistani löytyy lukuisia maripaitoja😉 Pidän ne ihan loppuun saakka ja yöpaidatkin on tasaraitaa. Onneksi sain kipsin pois toissapäivänä niin voi siltä osin palata entiseen. Eihän tuo käsi normi ole pitkään aikaan jos tuleekaan mutta parempaan päin mennään. Onnea syntymäpäiväsi johdosta ja mukava että sait sitä viettää itsellesi mukavalla tavalla❣️ Terveisin toinen Annikki
VastaaPoistaKiitoksia! Toivotaan, että kätesi kuntoutuu ennalleen!
PoistaKuulemma nykyään yhä nuoremmat täyttävät 80v! 😅, - sanoo samassa veneessä istuja.. 🌹🌹. meille.!
VastaaPoistaNiin kuulemma tutkimustenkin mukaan!
Poista