Toiseen kotiin

Tulin seitsemän viikon jälkeen taas vanhaan taloon. Kaikki oli ennallaan, rönsyliljatkin kunnossa. Pikku hiljaa olen liukunut tähän hiljaisuuteen ja isoisän kellon hitaaseen raksutukseen, puuhellan ja takan lämmitykseen. Tiellä kävellessä ei tule ketään vastaan. Vuosi sitten asuin täällä kokoaikaisesti yksinäisyydessä, elin läpi vuodenajat, pimeät ja rajattoman valon ajat lähellä luontoa. Hyvin se sujui. Hyvä olisi kuitenkin, että syrjäseudun vanhalla ihmisellä olisi sukulaisia lähellä.

Tänä talvena aloin viihtyä kaupungissa uudella tavalla, ehkä kotiutua hyvien lähipalvelujen ja koiranhoidon avulla ja tuttaviakin tulee vastaan. Kyläkaupan sulkeutuminen ja kiirevastaanoton loppuminen muuttavat täällä tilannetta.

Viime viikolla minulla oli merkillisen levollinen olo monta päivää ja yötkin nukuin paremmin, aamulla oli virkeä olo. Tuntui kuin olisin saanut jostain lahjaksi siunauksen aallon. Mielessä soi Taize-laulun säe: "Haltuusi, Herra, sydämeni tyyntyy, ja rauhan saa".

Hyvää mieltä tuotti myös se, että sain uuden tietokoneeni kuntoon ja siirretyksi sinne SukuJutut- ohjelmani. Siihen olen kerännyt yli 600 sukulaisen tiedot, joista voi tehdä monenlaisia koosteita. Siinä on viimeinen koneeni ja sukuohjelma on tallessa.  Eri asia on, tutkiiko sitä kukaan minun jälkeeni. 

Joskus täytyy ottaa etäisyyttä asioihin, joille ei mitään voi, myös yksityisissä asioissa. Eilisen uutislähetykset tuottivat sitten taas suurta järkytystä maailmanrauhan saralta.