Lähimmäinen?

Sain päähäni, että vanhan tuvan seinällä pitää entisten sukupolvien kunniaksi olla Milletin Iltakellot. Kääröllä oleva painokuva katosi kuitenkin viime matkalla avoimesta laukustani.  Kirppikseltä löytyi saman maalarin Tähkänpoimijat.

Alakerran naapuri, 91 vuotta, tuli aulassa vastaan. Selässä iso reppu, kädessä kassi, noussut 600 metriä kaupalta vastamäkeen, huilasi vähän. Repussa oli kolme kiloa jauhoja  ynnä muuta painavaa. Tuntui, että minunhan pitää olla aika nuori vielä.

Toisella kertaa aulassa saman ikäluokan mies puhelin kädessä, odottamassa postia lukitun alaoven edessä. Hän näytti tekstiviestiä: Olet eilen saanut paketin, oletko tyytyväinen. Kysyin, onko hän eilen saanut paketin. -Kyllä Valituilta Paloilta, en ole kyllä tilannut. -Nyt ei tule postia, kysytään siitä eilisestä, mene vain kotiin. Hänen vaimonsa on siirretty hoitokotiin. Kuka auttaa pysymään ajan tasalla viestinnän riskien maailmassa, kun toimintakykyistä lähisukua ei ole? 

Alusta asti ihmisten elinkaaret kulkevat omia teitään. Vanhuudessa erot korostuvat uudella tavalla, kun fyysiset ja psyykkiset voimat hupenevat eri tahtiin. Onnekkaat pärjäävät omillaan liki loppuun asti, niinkuin se 96- vuotias aktiivi, joka sai kuolla äkillisesti saunansa lauteille. Useimmat meistä tarvitsevat lisääntyvästi jotain apua. Onnekasta on, jos sitä on helposti ja läheltä saatavissa. Jotkut ovat ajoissa järjestäneet asiansa, jotkut käyvät yhä avuttomammiksi muuttuvassa maailmassa. Monet eivät haluaisi liikaa vaivata lapsiaan, mutta käytännössä asiat usein kasautuvat sitovasti sille, joka pystyy selvittämään uusia asioita ja auttamaan itse. 

Minulle, juuri eläkkeelle jääneenä, antoi tarpeellisuuden tunteen heikkenevän tätini ja sitten vammautuneen veljeni asioiden hoito. Se oli onnekasta molemmin puolin, joskaan veljeni kanssa ei aina helppoa. Usein kuitenkin auttajan roolissa oleva uupuu moninaisista syistä.

Asevarusteluun keskittyvässä maailmassa riittää yhä vähemmän rahoitusta ihmisten auttamiseen. Tarvittaisiin runsaasti lähimmäispalvelua. Kyllä sitä onkin ystävien ja tuttavien kesken, mutta moni heikkenee yksin.

Yhteisöllisestä senioritalosta muuttaa pois hyväkuntoisia, koska he eivät enää jaksaisi auttaa heikkeneviä naapureitaan.  On vaikea olla auttamatta, kun sairaalasta lähetetään liian heikkona kotiin tai ihminen ei pärjää yksin, mutta jatkuva sitoutuminen naapuruston auttamiseen rasittaa vuosien mittaan. 

 Ehtoollisjonossa rollaattoriaan sivuun siirtävä nainen pyysi, että tukisin  häntä pysymään pystyssä alttarilla. Minulle tuli siitä hetkestä pitkäksi aikaa tosi hyvä mieli. Mutta sitoutuisinko auttamaan enemmän, muussa yhteydessä? Mieleni vaikenee.