Yskän kourissa

Äkkiä hupenevat voimat jaloista, totesin äsken pienellä lenkillä. Viikon ajan olen yskinyt raastavasti keuhkojani hajalle. Lämpöä on ollut vain vähän, samoin tukkoista nenää ja särkyä vähän, mutta ei muuta. Sainko tämän siltä nuorelta naiselta, jolta pääsi aivastus vasten naamaani? Olen enimmäkseen  makaillut, siis tavanomaistakin enemmän ja näin pian meni olo huteraksi. Ei tunnu menevän ohi vieläkään.

Tänään minun vanhassa televisiossani näkyvät Ylen kanavat viimeistä päivää. En ole aikeissa ostaa uutta televisiota ainakaan vielä. Minullahan on monia laitteita, joilla voin katsoa Yle Areenaa, Mtv Katsomoa ja Ruutua. Voisihan sen Netflixinkin hankkia. Jos siirtyisi nuorempien moodiin, pois aikataulutetuista lähetyksistä. Saapa nähdä kuinka käy heinäkuussa, kun pimenevät loputkin kanavat. Toisen paikan laite on kyllä uudempi hd- laite.

Eurooppa on kummallisessa välikädessä kahden tyrannin välissä. Toisen mieli muuttuu laidasta toiseen, kun joku saa imartelun siivellä ujutetuksi uuden ajatuksen. Toisen mieli ei varmaan muutu millään keinolla.

Kummaltakin puolelta myös arvostellaan eurooppalaista  paljon sallivaa tasa-arvoista arvomaailmaa maallistuneeksi, perusarvoja vääristäväksi ja virheelliseksi. Nuoruudessani Amerikka edusti vapautta ja uutuuksia, Neuvostoliitto marksismi-leninismiä ja uskonnon kieltämistä. 

Olen tässä katsellut pari ohjelmaa, jossa nuoret suomalaiset miehet puhuvat uskosta, joka organisoi myös perhearvot Paavalin ohjeiden mukaisiksi. Joskus onkin tullut mieleen, että onko peruspojan ja -miehen luontainen elintila kavennettu jo liian ahtaaksi koulussa, opinnoissa, ammateissa, perheissä. Niin iloinen kun olenkin naispappien messupalvelusten tasosta.

Mtv-Katsomosta olen katsellut suosikkisarjaani Ex-onnelliset. Loistavaa replikointia ja ennen muuta lapsen näkökulmaa vanhempien taistelujen varjossa.