Kehityshaaste

Jälkikasvun tai muiden lähi-ihmisten asioiden seuraaminen, murehtiminen ja neuvominen lienevät monelle ikäihmiselle tuttua. Näitä ajatuksia olemme monen keskustelukumppanin kanssa pohtineet. On toki sellaisiakin perheitä tai vaiheita, ettei mitään murehtimisen aiheita ole.  Tai vaiettuja huolia kannetaan hiljaa.

Toisten päätöksiin ei  yleensä kuitenkaan juuri pysty vaikuttamaan, vaikka kuinka niitä mielessään järjestäisi. Päinvastoin, neuvo tai mielipide,  jota ei ole pyydetty, aiheuttaa vain ärsyyntymistä. Ihmiset tekevät ja elävät omat ratkaisunsa. Ei sivusta voi rattia pyörittää, vaikka haluaisikin vain helpottaa toisten elämää. 

Isovanhempi saattaa pitää lähipiiriä perheenään, joka on hänelle kaikki kaikessa, varsinkin jos on muuten yksinäistä ja hiljaista. Jos muut eivät koe kuuluvansa laajennettuun perheeseen, asioitten levittäminen suvun pohdittavaksi tuntuu harmilliselta. Monasti  asiat silti sujuvat hyvin ja vanhemmat tai isovanhemmat ovat taustaturvana mielellisesti tai kannattelevat konkreettisestikin.

Kriisiaikoina tilanne voi kuitenkin kärjistyä. Ahdistus ilmenee monin tavoin.

Nuorempien asiat ja menot voivat pitää ikäihmistä nykypäivän elämänmenossa mukana ja antaa virikkeitä. Murehtiminen ja jatkuva mukana eläminen vaikeissa asioissa voivat kuitenkin käydä vanhan ihmisen terveydelle ja hyvinvoinnille raskaiksi ja ylivoimaisiksi. Oma ahdistus ajaa miettimään ja tarjoilemaan ratkaisuehdotuksia.  Eniten rasittavat asiat, joihin ei voi kuitenkaan vaikuttaa. Omat tarpeet voivat jäädä huolten varjoon ja oma elämä voi jäädä kuin elämättä siinä pienessäkään mittakaavassa, mitä se voisi olla. Ainakaan se ei ole  hauskaa.

Nykyhetken asiat ja elämisen ratkaisut voivat olla hyvin erilaisia kuin mitä oman työelämän tai elämänkulun vaiheet ovat olleet ja siksi vaikeita ymmärtää. Joskus nuorempi väki ei myöskään ymmärrä, ettei muori enää ole entisensä. 

Jossain kohdassa huolenkanto ja oma ajankäyttö usein kääntyvät päinvastaisiksi sukupolvien välillä. Se on oma lukunsa ja voi sisältää monenlaista  problematiikkaa sekin. 

Minä olen asettanut itselleni kehityshaasteen. Haluan kehittyä myötämieliseksi sivustaseuraajaksi. Sellaiseksi, joka siunaa kaikkia tärkeitä ihmisiä heidän taipaleellaan, kuuntelee, mutta ei kaiken aikaa kysele ja mieti miten toisten pitäisi toimia eikä varsinkaan tyrkytä näkemyksiään, vaan luottaa. Auttaa kyllä pyydettäessä, jos voi. Mieheni osasi olla tällaista viisasta sorttia ja varmaan sinäkin, joka tätä luet!

Pitää koettaa vähän irtautua ja helpottaa omaakin elämäänsä.