Kuuntelin Ikääntyvien yliopistolla farmasian tohtori Jouni Ahosen luentoa ikääntyvien lääkityksestä ja ikääntymisestä.
Jotenkin kumman helpottavaa oli minulle kuvio ikääntymisen vaikutuksesta fysiologisiin elintoimintoihin. Kaikki toiminnot muuttuvat ja heikkenevät. Erityisesti hengitys ja hapensaanti vähenevät, kuten kuvio kertoo. Minä olen vuosia ihmetellyt hapen loppumisen tuntua reippaammin liikkuessani. Pysähtyessä vaikka liikennevaloihin pitää joskus nojata polviin vetämään happea. Rauhoittavaksi asian teki ohje, että hyväksy tämä ja toimi sen mukaan, liiku hitaammin. Tietysti liikunkin jo hitaammin, kun kaikki kävelevät ohitseni, päinvastoin kuin nuorempana.
Ihmisten väliset erot ovat suuria, monista tekijöistä johtuen. Perusterve yli yhdeksänkymppinen naapurini kävelee raskas reppu selässään ja kassi kädessään puolen kilometrin mäkinousun kaupasta, mutta pysähtyy ja lepää monta kertaa matkalla. Hän myös pesee itse parvekeikkunatkin, lepää vain välillä. Pitääkö minunkin vielä?!
Kehon ja elinten vanhetessa väsymys tulee tutuksi. Joskus jokin kohta pettää, piilevä vika puhkeaa sairaudeksi, kivuksi, tukokseksi. Liikunnallisuus kyllä pitää kuntoa yllä, mutta silti pitää hyväksyä ettei keho toimi samoin kuin ennen, ainakaan yli kahdeksankymppisenä. Palautuminen hidastuu. Pitemmän lenkin jälkeen jalat ovat raskaat monta päivää. Pitää valita sopivat muodot ja määrät. Aionkin kohta iloita vesijumpassa, koska siellä on helppo hypellä veden kannattelemana. Sitten lounasta ja päiväunet. Ne ovat nyt tulleet tarpeellisiksi.
Aina ei luennoilta jää mitään mieleen, mutta tällä kertaa luennoitsija oli niin selkeä, että muutakin painui mieleen
Tämä apteekkari puhui painavasti siitä, että todellinen lääkkeiden käyttö pitää rehellisesti kertoa lääkärille. Monethan jättävät ottamatta määrättyjä lääkkeitä, vaikka olisivat ostaneet ne. Tärkeätä olisi ihan pitää mukana listaa, johon on kirjattu lääkkeiden todellinen käyttö sekä muut, (usein tarpeettomat) ravintovalmisteet, joista monet vaikuttavat lääkkeiden pitoisuuksiin.
Riskitilanteita syntyy sairaalaan joutumisissa, jos lääkäri ei tiedä ettei potilas ole ottanut listallaan olevia ja ostettuja lääkkeitä. Lääkäri luulee, ettei lääke ole riittänyt, vaan määrää vahvemman annoksen. Joissakin sairauksissa tämä voi johtaa hengenvaaraan.
Olet kerrannut tärkeitä näkökohtia tässä jutussa. Kävin tänään kävellen toisessa kahdesta alle puolen kilometrin päässä olevasta lähikaupastamme - ja hengästyn, vaikka kävelen rauhallista tahtia. Se muistuttaa aina, mikä on peruskunnon tila tätä nykyä. Olen hyväksynyt, miten on - enkä stressaa sillä itseäni. Moni liikunnallinen harrastus on jo jäänyt taakse, mutta kävelyä - ja hengästymistä voi vielä jatkaa.
VastaaPoistaSe on hyvä, että vielä kävelee ja pääsee itse kauppaan! Minulla on monta minua nuorempaa tuttua, joiden kävely on hyvin rajoittunutta ja kivuliasta.
PoistaNimetön=Ellinoora
VastaaPoistaKyllähän se hyvä olisi jos tulisi liikuttua. Miehellä on urheilutausta niin hänelle on mieluista. Itselle ei niinkään mutta riippuu kyllä paljon paikasta. Mökillä ja muualla luonnossa on mukava liikkua mutta asfaltilla ei ole. Itsellä ainakin on jalat kovilla ja pitää pysähdellä ja hengityskään ei tietysti normaalisti pelitä. Näköjään tuon taulukon mukaan muutenkin ilman ahtaumatautia. Kevät ja kesä on ihanaa aikaa luonnossa mutta ei kai siinä paljon askelia kerry jos jää aina jotain ihailemaan. Mielelle kuitenkin tekee hyvää. Niinkuin pienet yövieraat joille juuri luin iltasadun. Terveisin toinen Annikki
VastaaPoistaHyvä, että pääset luonnon keskelle liikuskelemaan ja ihailemaan! Vedessä on minusta kevyintä pitää kehon liikkuvuutta yllä.
Poista