Ikkunoista

Ikkunanpesu-urakka on tältä vuodelta tehty, pesty alakerran kuusi ikkunaa sivu-ikkunoineen kaksien lasien sisältä! Ajattelin, etten enää itse sitä tee, kun irti nostettavat tuplapuukehykset ovat tosi raskaat ja pelkäsin ranteideni pettävän. Lisäksi avaimella avattavat hakaset voivat olla hankalia ja tiukkoja ja kehyksetkin paikoin turvonneita. Yhtä  sivuikkunaa en ole saanut auki vuosiin. Sain sen irrotukseen voima-apua ja  harmaa lasi kirkastui pesussa. Kerran kesässä olen ikkunat pessyt, nyt yksi kerrallaan tai kaksi päivässä. Ulkopesu on erikseen. 

Tulos on täällä tuvassa tällä hetkellä sumea, koska kosteus jäi ulkoikkunaan ruutujen väliin. Kerran jo irrotin lasit, mutta kosteus uusiutui. Pitäisi pestä keväämmällä tai kuivalla ja lämpimällä säällä. Tein hellan pesään tulen, jospa se kuivattaisi ilman.

Hiki nousi pintaan monta kertaa, kun krapasin hakoja auki ja kiinni.

Talon ikkunat on uusittu kuulemma kuusikymmenluvulla, kun kapeiden ruutuikkunoiden sijaan oli kaupattu leveämpiä. Oli tukittu vierekkäiset kaksi ikkunaa ja niiden väliin tehty leveä reikä uudelle ikkunalle. Valoa tuli tupaan varmaan enemmän. Muistan kyllä ne vanhat ikkunat puoliverhoineen.

 Parikymmentä vuotta sitten ikkunoita oli nykyistä paljon vaikeampi käsitellä ja pyysin jo tarjouksia uusista, olivat kalliita. Kuulin kuitenkin eläkkeellä olevasta kirvesmiehestä Pentistä, joka tuli katsomaan ja kätevästi hioi puuta ja uusi lukkoja ja kaikki toimi taas. Pokat ovat lujaa puuta, ei niitä pidä alumiiniin vaihtaa, oli hänen mielipiteensä. Pääosin ikkunanpokat ovat hyvät edelleen. Ei  Penttiä ei enää saisi paikallekaan.

Siis kyllä joskus saa vielä tehdyksi sellaista, minkä jo aikoi jättää! Samoin ajattelin viime perjantaina, kun ilahduin tyttären perheen yllättävästä tulosta. Aloin  yhtä aikaa lämmittää paljua ja kertalämmitteistä kiuasta - puuta pitää kulkea  vartin välein pihan yli lisäämässä pesään- ja tein samalla mustikkapiirakkaa ja uuniruokaa. Olin jo jättänyt nämä multitaskaukset nuoremmille, mutta halusin tehdä tämän nyt. Auton ajaessa pihaan kaikki oli valmista ja pöytä katettu. Jaksoin saunoakin ja viipyä paljussa myöhään. Nitron otin kyllä.

No tämä viikko on sitten ollut hiljaisempaa, sanoisin kovinkin vetämätöntä. Mutta jotenkin se ilahduttaa mieltä, kun saakin vielä joskus  jotain tehdyksi. 

Äitini ajeli kahdeksankymppisenä pyörällä kauppaan, mutta viiden vuoden kuluttua hän ei pysynyt enää jaloillaan pystyssä. Näitä visioita nähden kirjoittelin tämän.

Näyttää ainakin tuo hellan lähellä oleva ikkuna kirkastuvan.