Paljon voi olla lähempiäkin ahdistavia asioita, joille ei mitään mahda ja ne tuntuvat vanhemmiten omassa kropassa ja mielessä vahvimmin. Tuntuu, että nuorempana oli enemmän asioita, joihin jotakin pystyi vaikuttamaan. Syrjästäkatsojan pitää tai pitäisi oppia rauhoittamaan itsensä ja rajaamaan asiat, joihin voi jotain vaikuttaa. Mielenrauhan säilyttäminen on vanhuuden(kin) isoja haasteita. Maailmanpolitiikan suhteen tarvitaan kuin kupla, jonka alla voi elää omaa pientä elämäänsä, etsiä ilonaiheita ja iloita siitä, mistä voi. Ehkä laimeammin, kuin joskus ennen, mutta kiitollisuutta harrastaen.
Kyllä, kiitollisuutta voi harrastaa, viljellä oikein, omassa pienessä elämässään, niin minäkin ajattelen. Ilon aiheitakin on. Koetan muistaa ne päivittäin.
VastaaPoista*Ellinoora
Minulla tämän päivän kiitosaihe, kun sisar jaksaa vielä ajella autolla kaukaakin ja minä jaksan asustella täällä maalla, ja hän kuljettelee minua esimerkiksi hautausmaille. Vielä on näin!
PoistaKyllä tuota Ukrainan tilannetta tulee seurattua päivittäin ja harras toive että tuo mielettömyys päättyisi. Kiitollinen olen nyt erityisesti kahdesta asiasta. Mustikkasato runsas ja isoja hyvälaatuisia marjoja. Tuli käytyä niin monena päivänä peräkkäin poimimassa että selässäkin jo tuntui. Juuri veimme marjoja vauvaperheelle ja niin kiitollinen siitä että kaikki meni lopuksi niin hyvin tälläkin kertaa. Ja onhan sekin mukavaa että on vähän inhimillisempi lämpötilakin helteiden jälkeen. Mutta kun olen vaan ihminen niin kokemuksesta jo tietää että muutaman päivän sisällä jo joku pikkuasia harmittaa suunnattomasti. Anoppini opetti aikoinaan, karjalaisia kun oli -Ilo pintaan vaikka sydän märkenis. T. toinen Annikki
VastaaPoistaSinulla oli heti mielessä monta kiitosaihetta!
Poista